Tuleva Kapina 4: Metropolin virtaukset

Tulevan Kapinan Neljäs piiri käsittelee kaupunkitilaa. Maaseutua ja kaupunkia ei enää voi erottaa toisistaan. Kumpaakaan ei enää ole Tulevan Kapinan mukaan olemassa vaan molemmat ovat osa metropolia:

”Olemme kuulleet riittävästi ”kaupungista” ja ”maaseudusta”, sekä etenkin niiden mukamas muinaisesta vastakkainasettelusta. Katsottiin sitä läheltä tai kaukaa, ympärillämme oleva ei ole mitään sellaista. Se on yksi ainoa urbaani kudos, ilman muotoa tai järjestystä, lohduton vyöhyke, loputon ja määrittämätön, globaali jatkumo museomaisia keskustoja ja luonnonpuistoja, suunnattomia asuinlähiöitä ja massiivisia maataloushankkeita, teollisuusalueita ja asuinalueita, maaseutukievareita ja trendibaareja: metropoli. (…) Metropoli syntetisoi kaikki alueet.” 

Teksti käsittelee sitä, kuinka metropolissa kontrolli ja viihde kietoutuvat yhteen: viihde ja kuluttajuuden aikaansaama tuotteistettu nautinto harhauttavat meitä näkemästä kontrollia, joka samanaikaisesti hiipii elämäämme vartijoiden, poliisien ja valvontakameroiden kautta .  Oikea elämä siivotaan pois urbaanista tilasta, jäljelle jäävät vain keskiluokan elottomat asunnot ja  uniformiset virastotalot, jotka voisivat olla missä tahansa ja mitä tarkoitus varten.  Pitkälti metropolia käsitellään tekstissä liikkeen kautta.

 ”Se  [Metropoli] on myös olentojen ja asioiden virta, joka kulkee valokuituverkoissa, luotijunissa, satelliiteissa ja valvontakameroissa, pitäen samalla huolen siitä ettei tämä maailma koskaan lakkaa kulkemasta suoraan kohti tuhoaan. Se on virta joka haluaisi vetää kaiken mukaansa toivottomaan liikkeeseensä, mobilisoida meidät kaikki. Se on virta jossa informaatio takoo meitä kuin se olisi vihamielinen voima. Jossa ainoa jäljelle jätetty asia on pakeneminen. Jossa käy vaikeaksi odottaa vielä yhtä metrojunaa.

Kun kommunikaation ja liikkumisen keinot leviävät, ja niiden myötä houkutus olla aina jossain toisaalla, meitä revitään jatkuvasti pois olemisesta tässä ja nyt. Hyppää intercityyn tai expressbussiin, tartu puhelimeen – jotta voisit olla jo menossa.”

Metropolin tilat määrittyvät liikkeen kautta.  Ei ole vapaata kaupunkitilaa, joka olisi avoin epäkaupalliselle toiminnalle, yhteisöjen rakentamiselle ja elämällemme tässä ja nyt.  Ei ole aikaa pysähtyä vaan täytyy koko ajan liikkua, ajatella jo seuraavaa paikkaa, jonne on menossa,  kuluttaa ja tehdä työtä.  Näin julkinen tila ja yksityinen tila limittyvät: kuljemme julkisen tilan läpi yksityisessä kuplassamme  kohtaamatta toisiamme.  Suurin osa kaupunkitilasta on suunniteltu läpikulkua varten. Pysähtymiseen ja kohtaamisiin tarkoitetut paikat muodostavat toisenlaisia toiminnan pakkoa: kahviloissa ja baareissa on ostettava jotakin.  Näin yhteisölliset tilat määräytyvät ennen kaikkea yksityisen kuluttajuuden kautta.

Kauppakeskukset muodostavat puolijulkisen tilan, jossa  maksavana asiakkaana liikkuminen on sallittua, mutta jossa kokoontuminen ja oleskelu nähdään epätoivottavana. Etenkin nuorten kokoontumista kauppakeskuksissa on pyritty kontrolloimaan mitä oudoimmilla tavoilla.  Lue Dan Koivulaakson kirjoitus  teinikarkoittimien käytöstä Lahdessa ja muutenkin julkisen tilan kontrollista ja haltuunotosta täältä.

Neljäs piiri ei kuitenkaan käsittele metropolissa tapahtuvia toisenlaisia virtauksia:  tilan haltuunottoa ja julkisen tilan toisenlaista käyttöä. Näkymätön komitea painottaa ratkaisuna sen sijaan metropolin liikkeen pysäyttämistä: blokkauksia, satamalakkoja ja sabotaaseja sähköverkkoon. Itse näen tärkeämpänä pohtia, miten kaupunkitilaa voisi ottaa haltuun toisenlaiselle liikkeelle, miten anonyymiin julkiseen tilaan voisi tuoda takaisin sieltä pois siivottuja kollektiivisen toiminnan ja elämän virtauksia.

Esimerkkinä tällaisesta kaupunkitilan haltuunotosta on Feministinen kollektiivi. Feministisessä kollektiivissa on alettu kartoittamaan omaa kaupunkiamme  kuljeskelujen kautta Precarias a la derivan  ja Situationistisen menetelmän hengessä.  Feministisessä kollektiivissa on tehty karttoja omista reiteistämme kaupunkitilassa ja pohdittu, miten valta ja sukupuoli, yksityinen ja julkinen kytkeytyvät kokemukseemme kaupungista.  Lisäksi on menty paikkoihin, jotka ovat olleet luotaantyöntäviä ja anonyymeja, kuten kaupungintalolle, joka on avoin kaikille, mutta suunniteltu anonyymiksi  ja kliiniseksi virastotalon aulaksi tai yliopistontiloihin, jotka on tehty suorittamista tai läpikulkua varten tai joissa muuten opiskelijat eivät juuri käy.  Ottamalla nämä paikat haltuun kollektiiviseen kokoontumiseen ja oleskeluun tai vaikka brunssin syömiseen, olemme muuttaneet tilojen merkitystä ja käyttötarkoitusta ainakin väliaikaisesti.

Toinen esimerkki tilojen haltuunottamisesta on talvella järjestetty Commonwealth-lukupiiri. Järjestimme lukupiiriä myös tiloissa, jotka olivat kuluttamista tai anonyymia liikkumista varten.  Yksi tapaaminen pidettiin Kampin kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa, jossa oli hyvin tilaa lukupiirikokoontumiselle.  Tällä tavalla kaupallinen tila otettiin haltuun epäkaupalliselle kollektiiviselle toiminnalle ja keskusteluille. Toinen tapaaminen pidettiin metrossa. Liikkumalla päämäärättömästi ja keskustellen yhdessä lukupiiri muutti ajatusta siitä, mitä metrossa tulisi tehdä.

Jokaiselle löytyy omia tapoja siihen, miten kaupunkitilaa voi ottaa haltuun ja minkälaisia vastarinnan muotoja siellä voi tehdä. Siksi tuntuukin hyvin yksipuoliselta lähestyä vastarintaa pelkästään metropolin virtausten pysäyttämisen kautta: samaan aikaan kun pyrimme katkaisemaan kapitalismin luomia virtauksia, meidän on luotava uusia virtoja ja liikkeitä.

Lue  Neljännestä piiristä lisää Multitunesista: The Metropolis

Ja Kolmannesta piiristä:
Multitunes: Work is never over
Vallankumouksen Hedelmiä: Kaikkien maiden työläiset – rentoutukaa!