Näissä vaaleissa yhtäkkiä kaikki nuoret ja urbaanit ja trendikkäät ehdokkaat haluaa olla feministejä ja ah niin ihanan vaaleanpunaisia.
Vasemmistolaisen ehdokkaan vaalitarrassa sanotaan, että feminismi on sitä, että naiset ovat ihmisiä jee jee. Vihreiden nuorten feminististen vaalietkojen kutsussa sana feministi on jossain muodossa peräti seitsemän kertaa, mutta siihen ei liitetä yhtään mitään merkitystä. Mitä tarkoittaa feministinen palopuhe ehdokkaalta, joka on aiemmin äänestänyt Palmian yhtiöittämisen puolesta, jotta matalapalkkaiset naiset saisivat entistä vähemmän palkkaa ja huonommat työehdot?
Pinkillä feministiset vaalit -sivulla suloisen pinkeillä kirjamilla lukee kampanjan arvot: ihmisoikeudet, tasa-arvo bla bla. Ei yhtään konkreettista lupausta, ainoastaan epämääräinen arvositoumus.
Feministeiksi on yhtäkkiä ilmoittautunut ehdokkaita politiikan laidasta laitaan. Siellä on puolueiden uusia tähtiä ja tunnettuja nimiä. Jos feminismi ois oikeasti näin suosittua vallanpitäjien ja puolueaktiivien keskuudessa, uusi translaki ois ollut voimassa jo aikoja sitten ja muutkin vaaleanpunaisin kirjaimin kirjoitetut epäkohdat jo korjattu. Siinä vaiheessa, kun puhumme oikeudesta elää omassa sukupuolessaan, päättää omasta kehostaan ja olla turvassa väkivallalta vain epämääräisinä arvokysymyksinä, olemme jo hukanneet asian ytimen, sen poliittisen ja yhteiskunnallisen todellisuuden, joka pitää tätä väkivaltaa yllä ja joka pitää muuttaa konkreettisella poliittisella toiminnalla.
Ehdokkaat perustelevat feminismiään epämääräisesti: lasikatot, 666, kannatan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja kaikkea kivaa, jos en ois ite ehdolla, äänestäisin naista (joopa joo ja senkö muka pitäis tehdä susta feministin). Kivaa vaaleanpunaista feminismiä, johon sitoutuakseen ei tarvii tehdä mitään. ”Jatkan työtäni bla bla bla (laita tähän joku kiva ja hienolta kuulostava sana, mut joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, eli oikeastaan voi olla, ettei tyyppi oo tehnyt yhtään mitään ja aikoo jatkossa jatkaa tätä hyväksi todettua mitään tekemättömyyden linjaa) puolesta”.
Milloin feminismistä tuli vaaleanpunaista bla bla bla:ta, joka ei haasta mitään? Arvopolitiikkaa, jossa teoilla ei oo väliä? Kuka tahansa voi hymyillä kauniisti kameraan ja sanoa olevansa feminismi. Muistaako kukaan yhtään mitään, mitä feminismistä ois näiden vaalien aikaan sanottu? Ei varmasti yhtään mitään, jos oikeistolaiset ja vasemmistolaiset käsi kädessä sanovat olevansa feministejä. Tällainen vaaleanpunainen neutraali feminismi ei ole mitään feminismiä vaan se on vaan status quon ja vallan ylläpitämistä.
Minä haluan feminismiä, joka haastaa, taistelee ja pyrkii muutokseen. Se feminismi ei ole vallanpitäjien ja epäoikeudenmukaisten valtarakenteiden puolella. Se feminismi ei syleile kapitalismin tuhokoneistoa vaaleanpunaisilla ilmapalloilla vaan pyrkii murskaamaan sen. Se feminismi ei asetu ehdolle näissä vaaleissa eikä seuraavissakaan vaan toimii suoraan ruohonjuuritasolla joka päiväisessä elämässä. Se feminismi on yhteiskunnallinen kamppailu.
Harhautuneita ajatuksia 
Hyviä ajatuksia. Et ole kuitenkaan ajatustesi kanssa yksin, sillä ei feminismi muillekaan ole vain vaaleanpunaista höttöä. Vaalien alla on paljon puhetta, jonka vakuuttavuutta pitää jokaisen harkita erikseen. Mutta konkreettista sisältöä tavoitteista löytyy kyllä myös pinkiltä Feminisriset vaalit -sivustolta, jos kurkkaat blogin puolelle. Sinne on listattu muun muassa kampanjan vetäjän Naisasialiitto Unionin poliittiset tavoitteet, ja siellä myös useampi kirjoittaja yrittää avata erilaisia näkökulmia feministisiin kysymyksiin blogiteksteissään vähän laajemmin. Ja sitten on toki sekin tosiasia, että kaikki tehtävä feministinen työ ja sen sisältö ei tyhjene yhteen formaattiin.
Musta feministisen-vaalit vastaus ohittaa sen olennaisen. Sivustolla on myös hyvää kamaa, mutta ongelma on, että ihmiset voi käyttää feminismiä brändäämään itseään ja keräämään ääniä. Tämä vesittää feminismin, jonka kuuluu olla tekoja eikä arvopuhetta.
Feminismiä voi olla useanlaista, mutta käsittääkseni feminismin kuuluu haastaa syrjiviä rakenteita. Jos se ei näin tee, voidaan kysyä mitä ihmeen feminismiä se sellainen on. Feminismin vahvuus ei ole siinä että mahdollisimman moni sanoo olevansa feministi, vaan että ihmiset toteuttaa feministisiä tekoja, ja ajaa feminististä politiikkaa. Tämä tavoite murenee, kuka tahansa voi sanoa feminismiksi mitä tahansa.
Olettaisin Unionilta suurempaa huolta aitoa ongelmaa kohtaan, jota maailmalla kutsutaan feminismin välineellistämiseksi. Jos feminististä tehdään keino saavuttaa asioita (saada lisää ääniä) sitoutumatta yhteiskunnalliseen muutokseen. Onko konkreettisempia asioita tasa-arvon kannalta palkkauskysymykset, lasten päivähoito, julkiset palvelut..
Huvittaa myös tämä. Ruotsista asti kävi FI-johtaja sanomassa että feminismi ei saa häivyttää konflikteja. ”Ette ole kaikki samaa mieltä.” Tadaa, FV-vaalisivut on juuri sitä vallankäytön piilottamista.
Vastata voi että tee itse paremmin. Olen sitä mieltä että oltaisiin pärjätty vallan hyvin (tai yhtä huonosti) ilman vaalisivustoa, joka tuo niin vähän lisäarvoa. Puoluevaaleissa ehdokkainen nostaminen esiin ei ole tarpeellista, eli olisitte voineet arvioida puolueohjelmat ja pyytää kutsubloggaajia.