Aihearkisto: Syrjintä

Naistutkimuspäivät ja naisten bileet

Naistutkimuspäivät järjestetään Helsingissä 12-13. marraskuuta teemalla Laki, sukupuoli ja seksuaalisuus. Teema kattaa paitsi juridisen näkökulman, myös sukupuolta ja seksuaalisuutta säätelevien sosiaalisten normien kriittisen tarkastelun. Tarkemmin Naistutkimuspäivien ohjelmaan voi tutustua tapahtuman nettisivuilla.  Nettisivuilla tapahtumaa kuvaillaan seuraavasti: ” Työryhmissä pohditaan esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden lakeja ja lakien rikkomisia, globaaleja järjestyksiä ja tasa-arvoa lain edessä. Päivien aikana on mahdollista kysyä, minkälaisia lakeja seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyy? Mitä voisivat olla ne alueet tai ilmiöt, mistä ei ole lakia tai mihin laki ei ulotu? Jos lakia ei välttämättä tarvitse totella, miten tämä tottelemattomuus on toteutettavissa ja minkälaisia seurauksia sillä voi olla feministisestä perspektiivistä?”

Naistutkimuspäivien illallisten jatkopaikaksi on päätetty Jenny Woossa pidettävät naistenbileet, Tjejklubben. Jenny Woohon pääsevät sisään kaikki sukupuolet, mutta puolet baarista on varattu vain naisiksi itsensä identifioiville.

Naisten bileiden valitseminen tutkimuskonferenssin viralliseksi jatkopaikaksi on ehdottoman syrjivää.  Se syrjii niin miehiä kuin niitä queer- ja transihmisiä, jotka eivät identifioi itseään naisiksi.  On käsittämätöntä, miten sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimukseen keskittyvien päivien ohjelman suunnittelussa  ei ole kyetty sukupuolisensitiivisyyteen ja otettu mitenkään huomioon sukupuolikokemusten moninaisuutta. 

Naistutkimuspäivien jatkopaikkavalinta myös perustuu vanhentuneeseen ajatukseen, jossa  naistutkimus nähdään naisten asiana. Naistutkimuksen kohteena ja subjekteina ovat tällöin nimenomaan naiset.  Tätä hegemonista valkoista keskiluokkaista naissubjektia on kyseenalaistettu niin postkoloniaalin feminismin kuin queer-tutkimuksen näkökulmasta.   

Historiallisesti valikoituneen naistutkimus-nimikkeen alla tehdään kuitenkin sukupuolentutkimusta. Kysymys onkin myös siitä, nähdäänkö queer-tutkimus ja miestutkimus ainoastaan marginaalisina ilmentyminä vai halutaanko ne oikeasti ottaa vakavasti huomioon miettiessä, millaisia käytäntöjä sukupuolentutkimuksen piirissä luodaan ja vahvistetaan. Miksi ihmeessä sukupuolentutkimuksen piirissä halutaan luoda uusia marginaaleja ja syrjiviä käytäntöjä, jotka sulkevat ulos osan tutkijoista ja opiskelijoista?

Keskittyessämme tarkastelemaan yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja valtarakenteita on outoa, ettemme näe, mitkä normit ja valta-asetelmat määrittävät omaa toimintaamme. Sukupuolentutkimukseen keskittyvässä tapahtumassa pitäisi osata ottaa huomioon kaikki erilaiset tavat kokea  ja ilmaista sukupuolta. Tällaisen tutkimusseminaarin jatkopaikan pitäisi olla tilassa, jonne kaikki voisivat mennä riippumatta sukupuoli-identiteetistään tai sukupuolenilmaisustaan.