Viime lauantaina Peijakas!, Autop ja Feministinen kollektiivi järjestivät Helsingissä Feministisen pornon illan yhteistyössä Tampereen Queer-kerhon kanssa. Katsoimme viisi ruotsalaista feminististä pornoelokuvaa: The Forbidden Fruit (2009), Dirty Hägersten (2008), For the Liberation of Men (2009), Fruitcake (2009) ja The Revolutionaries (2009). Elokuvien jälkeen oli keskustelua feministisestä pornosta ja lopuksi The Forbidden Fruit -elokuvan ohjaajien Zafire Vrban ja Mats Råsmarkin haastattelu. Ilta oli kaiken kaikkiaan todella inspiroiva ja herätti paljon ajatuksia.
Zafire Vrba ja Mats Råsmark kertoivat, että Ruotsissa on alettu tehdä feminististä pornoa vastaukseksi ruotsalaisessa feministisessä liikkeessä vaikuttaneelle antipornoaktivismille ja pornon vastaiselle asenteelle. Molemmat ohjaajista sanoivat itsekin aiemmin olleensa pornon vastaisia, mutta myöhemmin he huomasivat, ettei asia ole niin mustavalkoinen. Sittemmin he ovat kiertäneet useissa eri maissa esittämässä Forbidden Fruit -elokuvaa ja järjestämässä feministisen pornon festivaaleja. Heidän mukaansa porno voi olla media käydä erilaisia yhteiskunnallisia keskusteluja; esimerkkinä he mainitsivat pornoelokuvan, joka käsitteli työttömyyttä. He kokivat, että porno on tärkeä myös feminismille. Feministinen porno voi dokumentoida erilaisia nautintoja, jotka puuttuvat valtavirtapornosta kuten transsukupuolisen ruumiin nautintoja ja ei-valkoisten ruumiiden nautintoja.
Mutta mitä sitten on feministinen porno? Elokuvia katsoessa ajattelin, mikä tekee näistä elokuvista feministisiä. Feministisesti kiinnostavaa niissä oli ainakin sukupuolen moninaisuus ja liukuvuus. The Forbidden Fruit -filmissä halun subjekti oli transsukupuolinen ruumis, jonka ruumiin jatkeeksi tulivat hedelmät nautinnon välineinä. Se sai pohtimaan sitä, mihin halu kohdistuu, mikä on kiihottavaa.
For the Liberation of Men -elokuvassa vanhan naisen katse kohdistuu pitsisukkahousuihin ja naisen peruukkiin pukeutuneeseen masturboivaan miehen ruumiiseen. Tämä elokuva rikkoi ajatusta, jossa vanhukset, etenkin vanhat naiset, nähdään seksuaalittomina ja haluttomina. Tätä katsoessa olikin kiinnostavaa miettiä, kenen fantasioita porno kuvastaa ja tuottaa. Voisiko feministinen porno tällä tavoin antaa tilaa myös toisenlaisille katseille ja haluille?
The Revolutionaries -elokuvassa naiset esittivät toisiinsa rakastuvia miehiä, joiden kömpelöä kamppailua kovan maskuliinisuuden ja herkkien tunteiden välillä oli hauska seurata. Tässä elokuvassa sukupuolen ristiriitaisuus korostui: toisaalta oli näyttelijöinä naisia, jotka esittivät miehiä, toisaalta juonessa maskuliinisuuteen liitetty ajatus kovuudesta ja karskiudesta yhdistyi kömpelöön epävarmuuteen ja hellyyteen. Eli siis naiset esittivät miehiä esittämässä stereotyypistä tosi miehen kuvaa, joka murtui elokuvan aikana.
Elokuvissa nousivat myös esille tunteet, aistit ja ruumiillisuus. Elokuvat kyseenalaistivat valtavirtapornon kliseitä tai asettivat niitä uuteen kontekstiin. Esimerkiksi The Forbidden Fruit -elokuva käytti hyväkseen pornokliseitä musiikista huonoon näyttelemiseen, mutta lopputulos oli kiinnostava, kun paljaan pinnan sijaan keskiöön nousivatkin fetissoidut hedelmät.
Elokuvien katselun jälkeisessä keskustelussa puhuttiin ideaalisesta feministisestä pornoleffasta. Keskustelussa toivottiin feministiseltä pornolta erityisesti uteliaisuutta: uteliaisuutta tutkia seksuaalisuutta ennakkoluulottomasti, uteliaisuutta näyttää erilaisia ruumiita, tunteita, haluja ja nautintoja. Miksi pornoleffoissa näkyvät ruumiit ovat usein niin samanlaisia (valkoisia, cis-sukupuolisia, vammattomia, kauneusnormien mukaisia)? Voisiko pornossa olla enemmän erilaisia tunteita (vihaisuutta, hellyyttä, haavoittuvuutta, viattomuutta)?
Minua ei niinkään kiinnosta mennä mihinkään ”hyvä porno vs. paha porno” -vastakkainasetteluun vaan miettiä, voisiko feministinen porno näyttää meille jotakin uutta, jotakin enemmän. Jäin myös miettimään sitä, mitä Zafire Vrba ja Mats Råsmark sanoivat, että feministinen porno on tärkeää feminismille. Porno on aina ollut vaikea pala purettavaksi feminismille. Nähdäänkö pornon uusintavan ja tuottavan naista alistavia käytäntöjä ja mielikuvia vai nähdäänkö pornossa erilaisia halun ja toiminnan mahdollisuuksia? Näkisin, että feministisellä pornolla on tässä suhteessa kiinnostava asema keskustelun avaajana. Porno voidaan nähdä yhtenä feministisen toiminnan ja keskustelun paikkana, jonka kautta voidaan puhua sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, laajentaa sukupuolen ja seksuaalisuuden kuvastoa kattamaan erilaisia kokemuksia ruumiista ja nautinnosta.
Harhautuneita ajatuksia 
Hyvä teksti. Tämä tosin jäi mietityttämään:
”Voisiko pornossa olla enemmän erilaisia tunteita (vihaisuutta, hellyyttä, haavoittuvuutta, viattomuutta)?”
Ainoa pornon laji, jossa ei ole näitä erilaisia tunteita, taitaa olla läpituotettu jenkkisilikoniporno. Jos katsoo toisten maiden pornolajeja tai amatööripornovideoita, joita netti on aivan pullollaan, niin löytyy valtava kirjo tunteita ihan jo mainstream-pornosta. Japanilainen porno perustuu haavoittuvuuteen ja viattomuuteen, hellyyttä näkee loputtomilla amatööripornoa streamaavilla sivustoilla, vihaa taas näytellyissä raiskausfantasioissa.
Yksi vanhan feministisen pornokritiikin ongelmista on musta juuri tuo, että porno nähdään liian helposti samanlaisena monoliittinä kuin oletettu ”länsimainen mieskeskeinen ajattelu”. Kyllä pornon sisältä löytyy valtavasti moninaisuutta myös sellaisista videoista ja kuvista, joissa ei ole mitään tietoista poliittista virettä.
Joo, hyvä pointti! Mun ei ollut tarkoitus ohittaa pornon moninaisuutta. Tuo huomio tunteista liittyi pohdintaan The Revolutionaries -leffasta, jossa useita katsojia viehätti nimenomaan päähenkilöiden viaton kömpelyys ja hämmennys. Se tuntui raikkaalta siihen nähden, mitä odotuksia/ennakkoluuloja ehkä oli pornoleffojen suhteen.
Mua jäi tässä kiinnostamaan että olivatko ne leffat paitsi kiinnostavia myös kiihottavia? Ainakin itse ajattelen että ilman kiihottavuus-aspektia kyse ei enää ole pornosta vaan seksuaalisuutta tutkivista elokuvista tms.
Toinen kysymys on että luodaanko feministisessäkin pornossa normeja sille mikä saa ja minkä pitää olla kiihottavaa. Miten käsitellä sitä jos kiihottuukin silikoniblondeista tai heteronormatiivisista panosessioista? Ymmärrän tietysti että tarkoitus on nimenomaan löytää ja kokeilla seksuaalisuuden ja pornon alueella, mutta kiinnostaa kuitenkin miettiä että mitkä ovat ne rajat joiden sisään halun pitää feministisessä pornossa asettua.
Tuo on kyl tosi kiinnostava näkökulma pohtia. En tiedä, pitääkö feminististä pornoa nähdä niin vastakkaisena ja erillisenä muusta pornosta. Mä luulen, että nuo feministisen pornon rajat eivät ole vielä kauhean tiukoiksi muodostuneet, koska feminististä pornoa on tehty niin vähän. Keskustelussa viitattiin Dirty Diaries -leffaan, josta näimme siis vain kaksi lyhytelokuvaa kolmestatoista. Eräs keskustelija koki, että osa Dirty Diaries-leffasta oli seksististä (sisältää itsensä paljastamista ja toiseen tarttumista ilman toisen suostumusta). Dirty Diaries onkin kuulemma herättänyt paljon keskustelua Ruotsissa. Kuitenkin on myös niin, että kaikki eivät kiihotu silikoniblondeista ja heternormatiivisesta panosta. Feministinen queer-porno tuo esille myös toisenlaisia tapoja kiihottua. Ei mun mielestä pidäkään lähteä mistään vastakkainasettelusta ”hyvä feministinen porno” vs. ”paha heteronormatiivinen porno” vaan ehkä on kiinnostavampaa miettiä, mistä on lupa kiihottua, mitkä kuvat itse kokee kiihottavina. Hienoa olisi jos pornosta puhuessa ei lähtökohtaisesti aina ensimmäiseksi tulisi mieleen silikoniblondit ja heteroseksi vaan voisi jo alusta asti nähdä enemmän vaihtoehtoja ja suhtautua ehkä uteliaisuudella myös oman seksuaalisuutensa rajoihin.
Meinasin kommentoida, mutta Katariina vei sanat suustani!
onko torrent-linkkiä näistä videoista? en ehtiny näytökseen…
hei löysin tän vasta jälkeenpäin. ei the revolutionaries tyypit olleet naisia, jotka esittivät miehiä! ovat possesta, joiden slogan on ”vi föds inte till män eller kvinnor, och vi ska inte bli det heller”. 😀