Soihdut sammuu, kaikki väki shoppaa?

Nyt on taas se aika vuodessa, jolloin ihmiset kohtaavat toisensa ostoskeskuksen tungoksessa ja toisista ihmisistä välittäminen mitataan sillä, kuinka paljon ostoskassit rasittavat selkää. ”Soihdut sammuu, kaikki väki shoppaa”, kaikuu Kampin keskuksessa.  Entä jos keskellä loputonta kulutusjuhlaa, hidastaisimmekin vähän.  Mitä tapahtuisi?

Lepäämiselle ei ole tilaa julkisessa tilassa.  Meidän pitäisi jatkuvasti tehdä töitä, olla liikkeellä.  Nukkuminen on yksityistä, lepääminen tapahtuu kotona kätkettynä julkisen tilan tehokkuuden näyttämöltä. Nukkuva tai makuulla oleva ihminen näyttäytyy häiriönä julkisessa tilassa, jossa kukaan ei saa pysähtyä, jäädä paikoilleen, leiriytyä, elää. Entä kun ei ole kotia? Tai kun ei ehdi kotiin nukkumaan? Mikseivät unemme mahdu tilaan, jonka pitäisi kuulua meille kaikille?

Meidän pitää ottaa elämämme takaisin tila kerrallaan. Joukko opiskelijoita kartoitti yliopiston nukkumispaikkoja  (lue väsyneiden opiskelijoiden kuljeskelusta Maanmittauslaitos: Opiskelija tarvitsee unta! ja Lepopaikkojen kartoitusta ja Hajamieli: Levollinen hidastuminen). Jos opiskelu väsyttää, me nukumme yliopistolla. Jos meidän pitää koko ajan suorittaa enemmän ja nopeammin, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nukkua yliopistolla.  Otetaan seuraavalle luennolle tyyny mukaan!

Entä kun keskellä talven lumituiskua ja pakkasta, etsii kaupungilta lämmintä paikkaa, jossa pysähtyä lepäämään? Silloin saattaa hakeutua juna- tai metroasemille tai kauppakeskuksiin. Rautatieasema on vartijoiden ja järjestyksenvalvojien tarkassa syynissä. Asematunnelissa syömään istuminen johtaa uhkailuun vartijakopilla. Vartijavahti -projekti on tutkinut yksityisten vartiointiliikkeiden kontrollia kaupunkitilassa (tutustu Vartijavahti-projektin nettisivuihin).  Kuka määrittää, millainen oleskelu julkisessa tilassa on asiatonta? Viime perjantaina joukko vartijavahteja ”oleskeli asiattomasti” Kampin keskuksessa.  

Kampin kauppakeskuksen lattiat ovat lämpimät ja keskellä ensimmäisen kerroksen aukiota on mattoja. Niille matoille on hyvä istua, irtaantua jouluostoksilla hyörivästä ihmistungoksesta. Siinä mainosständien välissä ei ole kenenkään kulkureitin tukkeena. Jonkin ajan kuluttua vartijat tulevat kuitenkin häätämään istujat pois, koska ”julkisessa tilassa saa oleskella, jos ei häiritse kaupankäyntiä.” Milloin julkisesta tilasta tuli kaupankäynnin tilaa ja meidän elämistämme ja kehoistamme vain kaupankäynnin häiriötä? Lattialla lepäilevää vartijavahtien porukkaa ei kuitenkaan häädetty ulos kauppakeskuksesta niin kuin kauppakeskuksen lattialla istunut asunnoton,  jonka järjestyksen valvoja ohjasi eräänä yönä ulos pakkaseen (lue tarkemmin: ”Kerro noille tytöille, ettei saa kuvata”).

Kauppakeskuksen ylempiin kerroksiin siirtyneiden vartijavahtien joutilas oleminen herätti shoppailijoissa kummastusta.  Jo pelkkä pysähtyminen kauppakeskuksen yleisessä kuluttamiseen kiiruhtamisessa  tuntui herättävän ohikulkijoissa spontaania hämmästystä ja tuohtumusta: Menkää koteihinne!  Me olemme liian helposti hyväksyneet sen, että julkinen tila ei kuuluu meille vaan kaupankäynnille: niinpä meidän pitää koko ajan kiiruhtaa ja kuluttaa lisää, jotta saisimme ylipäätään oikeuden olla kaupunkitilassa.

Eikä kyse ole pelkästään olemisestamme kaupunkitilassa, vaan kaikesta elämästä ja ympäristöstä. Kaikkea tätä pyöritetään loputtoman kulutusjuhlan ja kaupankäynnin ehdoilla (ja me tiedämme aivan hyvin, ettei se voi jatkua loputtomasti). Miksi me suostumme tähän? Miksei muuteta suuntaa? Pysähdytään, vaaditaan tilaa hengittää ja elää!

7. joulukuuta oli Hyökyaallon järjestämä Kuumotuskarkelot – ilmastomielenosoitus (Lue lisää Hyökyaallon sivuilta ) ,  joka vaati todellisia toimia ilmastonmuutokseen puuttumiseksi valeratkaisujen sijaan.  Kapitalismin ehdoilla tehtävät ratkaisut, jotka eivät oikeasti vähennä päästöjä, kuten päästökauppa, eivät ole mikään ratkaisu vaan tarvitaan puuttumista tuotantoon ja kulutukseen. Mielenosoituksen jälkeen kulkue jatkoi Kampin ja Forumin ostoskeskuksiin rumpuja soittaen. Kulkue meni sisään vaateliikkeisiin (mm. H&M) ja kiersi McDonaldsissa keskeyttäen hetkeksi kulutushysterian.  Rummutus hukutti rytmillään mainokset, hämmensi poliiseja ja vartijoita ja pysäytti ostoksilla vaeltavat ihmiset: ”Ilmastonmuutos kuriin–fossiilitalous nurin!”  Katso Vallankumouksen hedelmien videot: Kampin keskuksessa ja Forumissa.

Franco Bifo Berardi sanoo Niin & Näin (3/2010, Mikko Pelttari) haastattelussa: ” Me emme todellakaan tarvitse kaikkea tätä paskaa! Me emme tarvitse kaikkia näitä hyödyttömyyksiä! Me tarvitsemme paljon lisää aikaa. (…) Vapaa-aikaa! Aikaa joka on vain nauttimista, tietoa, lukemista varten. Aikaa matkustaa lentämättä, noin esimerkiksi. Se on vapautta, se on häiriö.”

Tämä voikin olla jonkinlainen joulutervehdys.  Ketä kiinnostaa kulutusjuhla tai kuollut ”suomalainen kristillinen jouluperinne”?! Mutta sen sijaan kaikille lisää aikaa levätä ja nukkua, oleskella asiattomasti, olla häiriöksi, kohdata toisiamme myös ilman ostoskasseja, kattaa joulupöytää ilman satoja kuolleita sikoja, nauttia yhteisestä ja omasta ajasta tässä ja nyt! 

Ps. Rakkaat siskot on tehnyt hienon joulupakettikortin! Tämä  mukaan joka lahjaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s