Naistutkimuspäivät ja naisten bileet

Naistutkimuspäivät järjestetään Helsingissä 12-13. marraskuuta teemalla Laki, sukupuoli ja seksuaalisuus. Teema kattaa paitsi juridisen näkökulman, myös sukupuolta ja seksuaalisuutta säätelevien sosiaalisten normien kriittisen tarkastelun. Tarkemmin Naistutkimuspäivien ohjelmaan voi tutustua tapahtuman nettisivuilla.  Nettisivuilla tapahtumaa kuvaillaan seuraavasti: ” Työryhmissä pohditaan esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden lakeja ja lakien rikkomisia, globaaleja järjestyksiä ja tasa-arvoa lain edessä. Päivien aikana on mahdollista kysyä, minkälaisia lakeja seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyy? Mitä voisivat olla ne alueet tai ilmiöt, mistä ei ole lakia tai mihin laki ei ulotu? Jos lakia ei välttämättä tarvitse totella, miten tämä tottelemattomuus on toteutettavissa ja minkälaisia seurauksia sillä voi olla feministisestä perspektiivistä?”

Naistutkimuspäivien illallisten jatkopaikaksi on päätetty Jenny Woossa pidettävät naistenbileet, Tjejklubben. Jenny Woohon pääsevät sisään kaikki sukupuolet, mutta puolet baarista on varattu vain naisiksi itsensä identifioiville.

Naisten bileiden valitseminen tutkimuskonferenssin viralliseksi jatkopaikaksi on ehdottoman syrjivää.  Se syrjii niin miehiä kuin niitä queer- ja transihmisiä, jotka eivät identifioi itseään naisiksi.  On käsittämätöntä, miten sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimukseen keskittyvien päivien ohjelman suunnittelussa  ei ole kyetty sukupuolisensitiivisyyteen ja otettu mitenkään huomioon sukupuolikokemusten moninaisuutta. 

Naistutkimuspäivien jatkopaikkavalinta myös perustuu vanhentuneeseen ajatukseen, jossa  naistutkimus nähdään naisten asiana. Naistutkimuksen kohteena ja subjekteina ovat tällöin nimenomaan naiset.  Tätä hegemonista valkoista keskiluokkaista naissubjektia on kyseenalaistettu niin postkoloniaalin feminismin kuin queer-tutkimuksen näkökulmasta.   

Historiallisesti valikoituneen naistutkimus-nimikkeen alla tehdään kuitenkin sukupuolentutkimusta. Kysymys onkin myös siitä, nähdäänkö queer-tutkimus ja miestutkimus ainoastaan marginaalisina ilmentyminä vai halutaanko ne oikeasti ottaa vakavasti huomioon miettiessä, millaisia käytäntöjä sukupuolentutkimuksen piirissä luodaan ja vahvistetaan. Miksi ihmeessä sukupuolentutkimuksen piirissä halutaan luoda uusia marginaaleja ja syrjiviä käytäntöjä, jotka sulkevat ulos osan tutkijoista ja opiskelijoista?

Keskittyessämme tarkastelemaan yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja valtarakenteita on outoa, ettemme näe, mitkä normit ja valta-asetelmat määrittävät omaa toimintaamme. Sukupuolentutkimukseen keskittyvässä tapahtumassa pitäisi osata ottaa huomioon kaikki erilaiset tavat kokea  ja ilmaista sukupuolta. Tällaisen tutkimusseminaarin jatkopaikan pitäisi olla tilassa, jonne kaikki voisivat mennä riippumatta sukupuoli-identiteetistään tai sukupuolenilmaisustaan.

Mainokset

9 responses to “Naistutkimuspäivät ja naisten bileet

  1. Niin, mistähän se ”kaikki feminisit on lesboja” -ennakkoluulo oikein tulee. 😉

  2. Paluuviite: Kohti Rkp:tä | Vallankumouksen hedelmiä

  3. Naistutkimus on alunpitäen ollut poliittinen liike, jonka tarkoituksena on kahmia lisää valtaa naisille ja polkea miehiä maahan. Se ei täytä tieteen kriteereitä eikä siten ole tiedettä vaan ideologia.

  4. päädyin tänne Hedelmän blogin linkin kautta. Mun mielestä ei voida pitää kovin räikeänä syrjintänä, jos puolet pitopaikasta on kuitenkin avoinna kaikille? (ja onko lasi puolitäysi vai puolityhjä?) Luulisi myös sukupuolitutkimuksen piirissä pörräävän porukan olevan sen verran valveutunutta, että voisivat ainakin ymmärtää pointin separatistisissa erillistiloissa esim naisille, joskin tietty ois kiva että muillakin ryhmillä ois tämmöisiä vaihtoehtoja sekavuorobileiden ohella. Lisää vaihtoehtoja kaikille!

    Ehkä on jollain abstraktilla tasolla syrjivää tai normittavaa, että bileet on nimetty ”naistenbileiksi”, mutta ei varmaan enempää kuin että koko tapahtumaa on nimetty naistutkimuspäiviksi. Luulisi että yksien juhlien nimellä ois itseasiassa vähemmän väliä.
    Lauri on sinäänsä oikeassa siitä, että naistutkimus on alunpitäen ollut poliittinen liike, ja voihan sen tarkoitus sanoa olleen ”kahmia lisää valtaa naisille”, mutta kohdasta ”polkea miehiä maahan” eteenpäin mennäänkin metsään tai siis vainoharhailuun. Yksittäisillä henkilöillä voi tietty olla mitä tarkoitusperiä tahansa, mutta käsittääkseni ko. alalla olevien tarkoitusperissä löytyy aikamoista hajontaa. Ja ideologisuutta löytyy kyllä monesta muustakin tieteestä, ilman että se romuttaa koko tutkimusalan arvoa. Naistutkimus ei tosiaan olisi olemassa ilman poliittista kamppailua, mutta ei olisi myöskään tieto siitä, että maa on pyöreä ja kiertää auringon ympärillä. Voi tietty olla paikallaan, että naistutkimus muuttaisi muotoaan laajemmaksi sukupuolentutkimukseksi ja että rajoja, normeja ja kategorioita purettaisiin vielä enemmän, mutta tämäkin tulee varmaan vaatimaan aikaa ja määrätietoista ponnistelua eikä pelkkiä ”yhyy naiset sortaa meitin” älähdyksiä. Ja sen stereotyyppisen kuvan perusteella mikä minulla on sukupuolen-, mies- ja queertutkimuksen opiskelijoista ja tutkijoista, tulee tämä ”liike” naistutkimuken muuttamiseksi koostumaan aika pieneltä osalta miehistä, ja suurimmalta osaltaan naisista ja queereistä.

    • Kiitti kommentista! En siis tekstissäni vastusta itse bileitä vaan niiden valitsemista tutkimusseminaarin illallisen viralliseksi jatkopaikaksi. Missään muussa tieteellisessä konferenssissa tuskin päädyttäisiin jatkopaikkana tilaan, johon on tervetullut vain toinen sukupuoli. Minusta naisten bileiden valitseminen tällaiseksi viralliseksi jatkopaikaksi on hyvin konkreettisella tavalla syrjivää: nyt ei puhuta mistään abstrakteista nimistä tai puolityhjistä/täysistä laseista, vaan siitä ketkä ylipäänsä kokevat itsensä tervetulleeksi kyseiseen tilaan. Queer-keskusteluissa on puhuttu turvallisista tiloista: on tiloja, jotka ovat queerihmisille ystävällisiä, ja tiloja, jotka ovat taas ulossulkevia queerihmisille. Minusta sukupuolentutkimuksen seminaarissa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että valittaisiin sellaiset tilat, joissa kaikki kokisivat olonsa turvallisiksi. Sitä paitsi Jenny Woossa varsinaiset bileet ilmeisesti kuitenkin tapahtuvat vain naisille tarkoitetulla puolella.

      Olen samaa mieltä tuosta, mitä kirjoitat naistutkimuksen poliittisuudesta. Naistutkimus on rakentunut yhteiskunnallisen kamppailun kautta, mutta kaikki muukin tiede on historiallisesti ja yhteiskunnallisesti rakentunutta ja perustuu tiettyyn historialliseen käsitykseen yhteiskunnasta, ihmisestä ja maailmasta. Tässä mielessä kaikki tiede on yhtä poliittista.

      En ihan saanut kiinni kommenttisi lopusta. Mikä ihmeen ”yhyy naiset sortaa meitin” -älähdys? Minusta on olennaista nostaa esille myös sukupuolentutkimuksen sisällä käytetyt syrjivät käytännöt ja normit, joita niillä vahvistetaan: ei ole yhdentekevää, minkälaisia käytäntöjä instituution sisällä muodostetaan ja mikä on niiden suhde siihen, mistä sukupuolentutkimuksessa pitäisi olla kyse (eli vahvistetaanko käytännössä niitä normeja, joita kyseenalaistetaan teoriassa). Tietenkin kirjoitan itse naisena ja sukupuolentutkimuksen opiskelijana. Luulen, että minun olisi ollut vähän vaikeampi kirjoittaa tämä teksti, jos olisin mies, koska se ehkä tulkittaisiin ihan eri tavalla (esim. mainitsemanasi katkerana tilityksenä), vaikkei sen tietenkään pitäisi olla niin. En tällä tekstillä halua luoda mitään sukupuolivastakkainasettelua vaan lähinnä kyseenalaistaa periaatteet, joilla toiset nähdään tutkimuksen kentällä marginaalisempina kuin toiset.

  5. ahaa, jos varsinaiset bileet tapahtuvat vain sillä toisella puolella johon kaikki eivät pääse, eivätkä molemmilla puolilla kuten tietämättömänä luulin, niin silloinhan ne ovat aika selvästi rajoitettuja. En tiennyt.

    Nimiä yms taas en pitäisi hirveän olennaisina, se menee niin suhteelliseksi. Se, onko joku tila queer-turvallinen vai ei, rakentuu niin paljon muista tekijöistä. Ja itsensä tunteminen tervetulleeksi on käsittääkseni hieman eri asia kuin turvallisuus, vaikka yleensä menevät ainakin osittain päällekkäin.
    Esimerkki: tässä maailmassa melkein kaikki tilat ovat miesturvallisia, mutta silti jossain tilassa mies voi tuntea olevansa ei-tervetullut, jopa silloin kun hän periaatteessa pääsisikin sisään. Tällöin hän saattaa kirjoittaa ”yhyy naiset sortaa meitin”-älähdyksen vetoen turvallisuuteen ja tasavertaisuuteen, vaikka kenkä oikeasti puristaa hieman toisesta kohtaa…

    Tuo ”yhyy naiset sortaa meitin”-älähdyksen kritiikkini oli suunnattu osittain Laurin kommentille, joka on aika lailla juuri sitä itseään, ja osittain kirjoituksillesi, olettaen että kirjoittajana on mies. Näin sitä päätyy tekemään miesnormatiivisia virheolettamuksia, olen vilpittömästi pahoillani! Nyt nolottaa.
    Mutta eli siis, luulen ettei olisi miehelle teknisesti mahdotonta kirjoittaa tällaista kritiikkiä, ja kyllä, silloin voisi olla paikallaan kysyä että onko kyseessä tuollaista katkeraa tilitystä, vaikkei sen tietenkään tarvitse olla niin välttämättä, eikä pitäisikään koska kritiikkihän on sinäänsä aiheellinen noin muuten. Se, että et olekaan mies, antaa yhden anekdootin verran lisätukea spekulaatiolleni siitä, että ”naistutkimuksen” rajojen ja rajoitusten purkaminen tulee olemaan pääosin naisten ja queerien tekemää
    (sen oletuksen perusteella, että miehiä on ko. alalla aika vähän – mikään ei tosiaan estä näitä miehiä olemasta osaa tätä muutosliikettä, vaikka ne olisivatkin vähemmistössä. Ja saatan tietenkin olla kokonaan väärässä tämän oletuksen kanssa, en ole alalla itse)
    , eikä netissä sivusta huutavien miesten 🙂

  6. Itse olisin viilannut lausetta ”[s]e syrjii niin miehiä kuin queer- ja transihmisiä, jotka eivät identifioi itseään naisiksi” lisäämällä queer- ja transihmisten eteen sanan ”niitä” – nykyisessä muodossaan lause antaa ymmärtää, ettei voi olla queer- tai transihmisiä, jotka identifioituvat naisiksi, ja toisaalta myös erottaa transihmisenä olemisen myös miehenä olemisesta, vaikka monet transihmiset kokevat sukupuolensa ensisijaisesti nais- tai mies-, ei trans-, kategorian kautta.

    Kissakalan pointtia siitä, että miehet ovat sukupuolentutkimuksessa vähemmistössä, en oikein ymmärrä – tarkoittaako tämä sitä, että miesten läsnäoloa ei tarvitse ottaa huomioon? Ja mitä nimiin tulee, itse ainakin koen ne oleellisiksi tekijöiksi myös turvallisuudentunteen kannalta. Kun kuuluu melko näkymättömään vähemmistöön, on oleellista kokea tulevansa jollain tavalla huomioiduksi. Itse olen transmaskuliininen ihminen, ja eri tiloissa koen varsin erilaista turvattomuuden tunnetta: junttibaareissa ei välttämättä uskalla mennä vessaan fyysisen väkivallan pelossa, mutta erilaisissa feministisissä tai jopa queer-tapahtumissa tuntee tulevansa jatkuvasti sivuutetuksi ja väärintulkituksi. On todella turhauttavaa, että ei voi puhua feminismistä tai tarkastella vaikkapa maskuliinisuutta kriittisesti tulematta tulkituksi oman sukupuolikokemuksensa vastaisesti naiseksi – tähän johtaa se oletus, että sukupuolitutkimuksesta kiinnostuneet tai feministit ovat aina, tai ainakin useimmiten, naisia.

    Mitä tulee ”yhyy naiset sortaa meitin” -älähdyksiin ja muuhun katkeraan tilitykseen, niin mielestäni on syytä huomioida, että samoin kuin miehillä on joissain tilanteissa naisiin nähden etuoikeutettu asema, myös naisilla on toisissa tilanteissa miehiin (ja esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin) nähden etuoikeutettu asema, ja omia etuoikeuksiaan on tunnetusti vaikea havaita. Vaikka suurin osa tästä aiheesta netissä käytävästä ”keskustelusta” eittämättä onkin etuoikeuksiensa menettämisestä huolestuneiden miesten naisvihamielisiä purkauksia, ei mielestäni pidä niputtaa kaikkea miesten esittämää kritiikkiä perustelemattomaksi tilitykseksi. Pelkkä sukupuoli ei sitä paitsi vielä kerro mitään kenenkään taustoista: elämä ja yhteiskunta näyttäytyvät todennäköisesti varsin eri tavalla esimerkiksi transmiehelle ja cis-sukupuoliselle miehelle – tai valkoiselle ja värilliselle miehelle, tai homo- ja heteromiehelle, mutta kulttuurissamme vallitsevat oletukset (cis, hetero, valkoinen jne.) vaikuttavat siinä, että kaikkien miespositiosta puhuvien oletetaan olevan tietyllä tavoin etuoikeutettuja.

    • Kiitos kommentistasi! Tein tekstiin ehdottamasi muutoksen. Tuo näkökulma etuoikeuksiin on mielestäni kiinnostava ja se on kysymys, mikä pitäisi ottaa enemmän huomioon feministisiä tapahtumia järjestäessä ja ylipäätään kaikessa feministisessä toiminnassa. Pitäisi pohtia sitä, mistä positiosta käsin itse toimii ja keitä tapahtumasta/toiminnasta sulkee pois milläkin valinnoilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s