Lauantaina 3. heinäkuuta Helsingissä järjestetyssä Pride-kulkueessa oli 5000 ihmistä eli tuhat ihmistä enemmän kuin viime vuonna. Tunnelma oli hyvä kauniissa hellesäässä. Kuitenkaan homofobia ei ole kadonnut. Pride-kulkuetta vastaan hyökättiin pippurisumute/kyynelkaasusumuttimen kanssa. (Lue uutinen tapahtumasta Hesarin verkkosivuilta). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu edelleenkin ennakkoluuloja, väkivaltaa ja sen uhkaa. Tämän yksittäisten ihmisten tekemän viharikoksen ei tule silti viedä huomiota 5000 kulkueeseen osallistuneelta ja kaikelta, mitä kulkue osallistuneille edusti.
Pride-kulkueeseen osallistui myös Topfreedom Equality-blokki. Ruotsissa feministit ovat käyneet Topfreedom -keskustelua ja vaatineet (ja myös saaneet) naisille oikeutta uida yläosattomissa uimahalleissa. Topfreedom Equality-blokissa marssi ilman paitaa ihmisiä kaikista sukupuolista kyseenalaistamassa ruumiillisuuteen ja alastomuuteen liittyviä sukupuolinormeja.
Blokin vaatimuksena oli, että jokaisella tulee olla sama oikeus yläosattomuuteen niin puistoissa kuin uimahalleissa ja rannoilla. Nykyään naisen keho on blokin mukaan yliseksualisoitu mainonnassa ja pornografiassa. Samaan aikaan kun naisten kehoa käytetään myymään erilaisia tuotteita, naisten tulee peittää itsensä siinä, missä miehet voivat kulkea ilman paitaa. Blokki pyrki myös murtamaan perinteisiä sukupuolirooleja, jotka pakottavat kaikki biologiset naiset pukeutumaan esimerkiksi naisten uimapukuun ja peittämään itsensä riippumatta sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. (Tiivistys Topfreedom Equality -blokin flaijerista)
Keskustelu tasa-arvoisesta oikeudesta kulkea yläosattomissa avaa näkökulman moneen seksuaalimoraaliin ja sukupuolijärjestelmään liittyvään kysymykseen. Se paljastaa, että julkisessa tilassa vallitsee vieläkin oletus kahdesta luonnollisesta sukupuolesta ja että sukupuolilla on julkisessa tilassa eri säännöt ja koodit siitä, miten tilassa kuuluu olla ja mitä on sopivaa tehdä. Julkisessa tilassa eri tavalla sukupuolittuneet ruumiit saavat erilaisia merkityksiä. Kysymys on siitä, keneen katse kohdistuu ja kuka on katsoja. Miksi naisen ruumis näyttäytyy eri tavalla seksuaalisena kuin miehen ruumis? Mikä tekee naisen rinnoista niin vaaralliset, että niiden paljastaminen järkyttäisi yleistä järjestystä?
Naisen ruumis ja seksuaalisuus ovat huomattavasti tiukemmin säädeltyjä kuin miehen ruumis. Naisen seksuaalisuuteen liitetään paljon useammin häpeä kuin miehen seksuaalisuuteen. Naisen ruumiin siveydestä kannetaan moraalista huolta. Aina tasaisin väliajoin nousee esimerkiksi moraalinen paniikki siitä, kuinka tyttöjen pukeutuminen on liian aikuismaista, seksuaalista ja viettelevää. Miehen ruumis taas nähdään toiminnan kautta, eikä katsottavana olemisen määrittämänä. Sen takia mies voi ottaa paidan pois ilman, että miehen ruumis nähtäisiin ensisijaisesti seksuaalisesti latautuneena katseen objektina.
Kysymys tasa-arvoisesta oikeudesta yläosattomuuteen ei ole marginaalinen kysymys, koska se liittyy ääneenlausumattomiin sukupuolittuneisiin oletuksiin ja siveellisyyskoodeihin, jotka määrittävät kaikkea olemistamme julkisessa tilassa. Näiden sukupuolittuneiden oletusten ja siveellisyyskoodien purkaminen antaa enemmän liikkumistilaa meille kaikille. Jos julkisessa tilassa ei ole selkeästi eri positiota ja eri sääntöjä naiselle ja miehelle, se helpottaa erilaisten sukupuolen ilmaisujen mahdollisuutta. Ajatus naisen ruumiin erityisestä seksuaalisesti latautuneisuudesta pitää yllä vanhoja epätasa-arvon hierarkioita, jotka rajoittavat naisten seksuaalista autonomiaa ja toimintaa täysivaltaisena subjektina julkisessa tilassa.
Harhautuneita ajatuksia 
Jännää, että jopa joissain USA:n osavaltioissa naisten yläosattomuus on (ainakin noin de jure…) laillista, mukaan lukien Teksas.
Uskoakseni tää paidattomuusasia on pohjimmiltaan yllättävänkin iso asia ja olisi toteutuessaan suuri hyppy kohti tosiasiallista tasa-arvoa, vaikka (tai tietysti juuri siksi, että) kuulostaakin hassulta.
Harva edes tietää, että naisen, toisin kuin miehen, näyttäytyminen rinnat paljaana julkisella paikalla tulkitaan _lain vastaiseksi_, ja siitä voi saada sakot. Kyse on siis tasa-arvosta lain edessä, ei pelkästään kirjoittamattomista sosiaalisista normeista.
Harmi etten itse päässyt paikalle.
Mun käsittääkseni laki menee niin, että alastomuus sinänsä ei ole laitonta, vaan – häiritsevä – alastomuus, minkä taas määrittää se että joku valittaa siitä. Poliisi ei siihen siis puutu, tai pitäisi puuttua ellei valituksia ole ilmennyt. Näin ainakin oli pari vuotta sitten. Intuitiivisesti alastomuuden suhteen hyväksyn tämän, vaikka en oikein tiedä miksi, kun vaikkapa jos jotakuta häiritsee mekkoni, voin käskeä häntä hirttämään itsensä.
Minusta koko alastomuudesta voi kysyä, miksi se tulkitaan tai olisi sen enempää seksuaaliseksi kuin mikään muukaan. Tietysti kaikki ruumiit ovat seksuaalisesti latautuneita, sikäli että joku sattaa niitä niin katsoa, eikä kai katseen suhteen edes voi puhua konsensuaalisuudesta samalla tavoin kuin kontaktin. Ehkä paljaita naisenrintoja pidetään yleisemmin kiihtottavina kuin miesten? Kysymys kai onkin entä sitten? Miksi sitä pitäisi kontrolloida, ja kuten sanoin, alastomuutta ylipäätään…
Hieno blokki kyl.
Paluuviite: Hikeä ja hajuja – muistiinpanoja 13.7. kokoontumisesta | Maanmittauslaitos
Kyseisessä blokissa oli mukana myös rintakehäoperoimattomia transpoikia, kuten allekirjoittanut – vastaanotosta päätelleen blokki ei kuitenkaan onnistunut (hyvästä flaikkutekstistä huolimatta) kyseenalaistamaan sitä oletusta, että tietynlaisella anatomialla varustettu keho on aina NAISEN keho.
Kiitos kommentista! Olet ihan oikeassa, että tuo ei tule mun tekstissä riittävän selkeästi esiin. Tämä blogitekstini Topfreedom Equality -blokista on tosiaan vain mun näkökulma ja siis kirjoitettu cis-sukupuolisen naisen positiosta käsin. Silloin helposti tulee puhuttua naisen ruumiista, kun lähestyy aihetta omasta kokemuksestaan käsin, ja samalla tulee tosi sokeaksi sille, mistä näkökulmasta puhuu, mitä jättää sanomatta ja mitä ei osaa ottaa huomioon.