Tuleva Kapina -lukupiiri: kenen kapina?

Osallistun lukupiiriin  Tulevasta Kapinasta (L’insurrection qui vient).   Kirjaa luetaan myös samaan aikaan Ruotsissa ja ruotsalaisissa blogeissa. Suomessa me olemme tavanneet maanantaina ensimmäistä kertaa kesäisessä Tokoinrannassa ja puhuneet kirjan johdannosta ja ensimmäisestä piiristä.  Etenemme piiri kerrallaan.  Tarkoitus on, että tapaamisten jälkeen kirjoitamme  ajatuksiamme myös blogeihimme.   Blogeista mukana ovat ainakin Multitunes ja Vallankumouksen hedelmiä. Tarkemmin lukupiirin taustoista voi lukea täältä. Lukupiireissä on oma viehätyksensä. Lukupiirien inspiroivat keskustelut ja kohtaamiset innostavat uusiin ajatuksiin, joita tekstissä ei yksin saisi irti.  Eli luvassa on varmaan paljon Harhautuneita ajatuksia aiheesta seuraavina viikkoina.

Itse suhtaudun epäilyksellä kapinan teorioihin. Lähtökohta on usein pienen joukon irtaantumisessa yhteiskunnasta eikä yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa. Niihin liittyy usein nietzscheläinen ajatus jalojen yli-ihmisten joukosta, joka ei sopeudu vallitsevaan järjestykseen, koska on muita parempi.  Heidän vastakohtanaan on sitten orjamoraaliinsa sopeutuneet massat. Ensimmäinen kysymys, mitä  täytyykin kysyä tekstiä lukiessaan, on että kenen kapina tämä on.  Tulevan kapinan ensimmäinen piiri romantisoi sopeutumattomuutta, masennusta ja syrjäytymistä.  Mutta kenen sopeutumattomuutta? Taustalla on kuva lähiön syrjäytyneistä nuorista miehistä, jotka muodostavat väkivallan uhkan. 

 Teksti vastustaa pyrkimystä vaikuttaa edustukselliseen poliittiseen järjestelmään millään vaatimuksilla perustulosta ja ihannoi anonyymeja hyökkäyksiä ja sanatonta tuhoa (ks. johdanto).  Tällainen käsitys kapinasta ja poliittisesta on mielestäni ongelmallista vahvimman politiikkaa. Entä ne, jotka eivät ole masentuneita vain ”ollakseen lakossa” vaan tarvitsevat lääkkeitään jaksaakseen nousta aamulla? Entä ne,  jotka tarvitsevat toimeentuloa ja yhteiskunnan palveluita pysyäkseen hengissä? Onko heidän elämän ehtojensa parantaminen turhaa murenevan yhteiskunnan ylläpitämistä? Kaikille ei ole mahdollista vetäytyä yhteiskunnasta. Kaikilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua.

Ensimmäisessä piirissä käydään läpi kulutusyhteiskunnan yksilökeskeisyyttä ja pyritään purkamaan Minä -kuluttajasubjektia.  Kapitalistisessa kulutusyhteiskunnassa ongelmat nähdään yksilön ongelmina, ei rakenteiden ongelmina. Yksilöstä tulee minä, joka itse säätelee itseään. Puhuu omasta urastaan ja rakentaa omaa menestystään, tekee järkeviä valintoja oman tulevaisuutensa kannalta, rakentaa identiteettiään ostamalla tuotteistettuja elämäntapoja.  

Guldfiske -blogi kirjoittaa, että tällaisen individualistisen kulutusyhteiskunnan paradigmaattinen subjekti on ”nuori tyttö” (Den unga tjejen, Jeune Fille).  Eräänlainen ”Sinkkuelämää”-tyttö, ihanteellinen kuluttajakansalainen, subjekti, joka aktiivisesti pyrkii olemaan objekti, esineellistämään itsensä.  Vaikka ”nuori tyttö” ei viittaisikaan vain nuoriin tyttöihin vaan meihin kaikkiin, on silti näin nähty nuoren tytön hahmo yhtä stereotyyppinen ja sukupuolittunut kuin lähiöissä mellakoivan syrjäytyneen ja väkivaltaisen nuoren miehen hahmo. Pitäisikö meidän siis vaihtaa minämme nuorena tyttönä ja kuluttajaprinsessana minäämme väkivaltaisena syrjäytyneenä nuorena miehenä? Miksi näistä identiteeteistä jälkimmäinen olisi parempi ja vähemmän kulutusyhteiskunnan uhri?

Individualistisen kulutusyhteiskunnan kritiikissä unohtuu se, että viime kädessä me tulemme subjekteiksi nimenomaan tässä kontekstissa. Se, joka valitsee toisin, on myös individualistisen kulutusyhteiskunnan minä.  Niin kuin myös se,  joka masentuu tai syrjäytyy, joka kapinoi ja rakentaa toisenlaisia suhteita toisiin ihmisiin, luo ”rikoskumppanuuksia”, jotka eivät toimi kapitalistisen hyödyn ja kulutuksen logiikalla.   Kaikki lakkomme tapahtuvat aina tässä yhteiskunnassa ja pyrkivät vaikuttamaan sen rakenteisiin.  

Tähän mennessä  Tulevan Kapinan uusi yhteisöllisyys on määritetty lähinnä negatiivisena vastarintana tai jonkinlaisena pakenemisena suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan. Voisiko tällainen rikoskumppanuus tuottaa myös jotakin positiivista? Mitä se tarjoaa tilalle? Kiinnostavaa onkin nähdä, pystyykö Tuleva Kapina konkretisoimaan uusia kapinasta versovia yhteisöllisyyksiä.

Mainokset

9 responses to “Tuleva Kapina -lukupiiri: kenen kapina?

  1. Paluuviite: Puuttuvat tasot | Vallankumouksen hedelmiä

  2. Hyvä summaus. Ensimmäisen kappaleen toivottomuus ja strateginen valinta alistaa kamppailu sellaiselle kentälle (väkivalta, jos ymmärsin oikein), joka ei tue koko yhteisön tasa-arvoisempaa läsnäoloa ja osallisuutta, on epäonnistunut useissa eri kamppailuissa. Yksi tuore esimerkki on palestiinalaisten intifada, joka alkoi väkivallattoman vastarinnan runsasmuotoisina ja -lukuisina kamppailuina miehitetyillä alueilla, mutta strategisten valintojen johdosta kamppailu rajattiin lopulta (2000-luvulla) väkivaltaiseksi, yksimuotoisemmaksi vastarinnaksi. Tästä oli seurauksena se, että se valtautti ja osallisti ensisijaisesti vain niitä, jotka pystyvät väkivaltaan ja näihin tiettyihin vastarinnan muotoihin, eli pääosin nuoria miehiä.

    Kestäviä muutoksia tuntuisi vaikealta saavuttaa tällaisen toiminnan ja retoriikan kautta, varsinkin jos halutaan pitää jollakin tasolla kiinni siitä, että toimiemme tänään tulisi heijastaa niitä ihanteita joita haluamme toteuttaa siinä tulevassa yhteiskunnassa, jonka puolesta taistelemme.

    The Coming Insurrectionin aloitus tekee kaksi ikävällä tavalla mielestäni poissulkevaa virhettä: se julistaa nykytilanteen toivottomuutta tavalla, joka ei vastaa aivan todellista tilannetta, ja tekee sen lisäksi kielellä, joka on sitoutunut vahvasti tiettyyn ryhmään ja kontekstiin, rajoittaen näin sitä ryhmää jolle viesti suunnataan. Kun otetaan huomioon se viha ja epätoivo jota tekstissä kuvataan, ja joka on oikeutettua, nyky-yhteiskuntaa kohtaa, tulisi aloituksessakin olla enemmän mietitty tapoja saavuttaa useampien mahdollisuus seurata sitä, mistä puhutaan – abstrakti analysointi, negatiivisten kokemusten alleviivaus ja väkivallan ihannointi ovat taktisia valintoja, ja osallistavat ja vetoavat osaan ihmisistä. Kuitenkin aidosti laaja-alaisen tuen ja liikehdinnän, joka olisi osallistavuuden ja hyvin todennäköisesti tulostenkin, tavoittelussa tämä taktiikka ei välttämättä ole onnistunein.

    Amerikkalaisten kirjoittajan Chris Spannosin teksti summaa lisää (koko kirjan) kielestä ja sisällöstä hyvin, kannattaa lukea:

    The Coming Insurrection or the Arrival of Suicidal Nonsense?
    http://www.zcommunications.org/the-coming-insurrection-or-the-arrival-of-suicidal-nonsense-by-chris-spannos

  3. Paluuviite: Mikä pakenee | Vallankumouksen hedelmiä

  4. Jeps. Tää ”vihainen lähiönuori”-mytologia on aina yhtä käsittämätöntä. Transtyttönä itsensä esineellistävä nuori tyttö on kyllä läheinen hahmo, mutta kai senkin voi tehdä muuten kuin kulutuksen kautta?
    Mut nää:
    Lähtökohta on usein pienen joukon irtaantumisessa yhteiskunnasta eikä yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa.

    Tämä sisältää oletuksen, että -on mahdollista- muuttaa rakenteita muuten kuin irtautumisen kautta, jollakin merkittävällä tavalla. Kun näyttäisi siltä, että muut keinot johtaisivat vain nykyisen legitimoimiseen.

    Niihin liittyy usein nietzscheläinen ajatus jalojen yli-ihmisten joukosta, joka ei sopeudu vallitsevaan järjestykseen, koska on muita parempi.

    Näinköhän? Kyllähän järjestys perustuu todella orjamoraaliin, ja sisäistetty herruus pitää asioita yllä. Sen ylläpitämisen mekanismi taas on janten lain hengessä syyttää ylimielisyydestä niitä jotka yrittävät. Siihen että ei edes uskalleta kuvitella toisenlaista maailmaa. Freiren ajatukset tästä pääsemiseen olivat varsin mainioita.

    • Kiitos hyvistä kommenteista! Minua on häirinnyt tuo ajatus itsensä esineellistävästä tytöstä, koska siihen liittyy myös seksuaalimoraaliin liittyviä konnotaatioita. Mitä siitä jos haluaa pukeutua nätisti, olla katseen kohde ja nauttii siitä katseesta, joka kohdistuu itseen! Ei kai se tee itsestä yhtään vähemmän subjektia, joka on vastuussa omista valinnoistaan ja haluistaan. Ajatukseen itsensä esineellistämisestä liittyy outo ajatus siitä, että katseen kohteena oleminen jotenkin mystisesti vie subjektiuden, vaikka se olisi oma valinta.

      Nuo kohdat tekstissä, joihin olet kiinnittänyt huomiota, ovat kieltämättä ongelmalliset, minkä itsekin olen jälkeenpäin tajunnut. Minua on vain ärsyttänyt Tuleva Kapina -tekstin ajatus tietystä kommunikoimattomuudesta suhteessa muuhun yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Yhteiskunnasta irtautuminenkin voi olla suhteessa yhteiskuntaan ja luoda vallitsevaan tilanteeseen murtumia ja vaihtoehtoja. Eikä minusta tulisi nähdä järjestelmän sisällä tehtyä kamppailuja ja kapinoita merkityksettöminä. Olet kuitenkin aivan oikeassa kritiikissäsi. Pitäisi tutustua paremmin Freiren ajatuksiin.

  5. Paluuviite: MULTITUNES :: proletarian, funkadelicparliamentarian, pro revolt-in-the-21st-centurian :: Second circle: We don’t need no Bildung :: July :: 2010

  6. Paluuviite: Kaikkien maiden työläiset – rentoutukaa! | Vallankumouksen hedelmiä

  7. Paluuviite: Lentokenttäistyminen | Vallankumouksen hedelmiä

  8. Paluuviite: Talouskasvun on jatkuttava (tai kapitalismin on loputtava) | Vallankumouksen hedelmiä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s