Rasismi ja kaupungin sisäiset rajat

Vapaa radikaali kirjoittaa Yleisradion tekemästä ohjelmasta, jossa toimittaja Olli Ihamäki keskustelee ylikomisario Timo Vainion kanssa romanileiristä rasistiseen sävyyn. Romanian romaneista on tullut kansanryhmä, joka voidaan leimata epäihmisiksi suorassa yleisradion lähetyksessä: miten ihmeessä tämä on mahdollista?  Ihamäki ja Vainio keskustelevat romanileirin asukkaista ongelmana, jota he eivät edes vaivaudu nimeämään. Mikä tekee näistä ihmisistä uhkan vain sillä, että he ovat olemassa ja elävät elämäänsä köyhinä? Keille he oikein ovat uhkana?

Toimittaja Ihamäki nostaa esiin tavallisen veroa maksavan kansalaisen, joka tuntee olonsa mystisellä tavalla uhatuksi, kun häneltä pyydetään rahaa kaupungilla. Kuka lopulta mahtuu normaalin veroa maksavan kansalaisen muottiin? Korkeintaan tuo tavallinen ideaalikansalainen voi tuntea ahdistusta siitä, että vielä joskus hänkin tippuu yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle.  Toimittaja vakuuttaa, että hänellä on oikeus olla siellä tekemässä juttuaan, vaikka samanaikaisesti hän haaveilee siitä, että toiset ihmiset häädettäisiin samalta julkiselta paikalta. Kenelle kaupunkitila kuuluu? Millä oikeudella voimme leimata toisten ihmisten elämät ongelmaksi, joka pitäisi siivota piiloon kaupunkitilasta? Miksei vaadita kaikille kattoa pään päälle ja muita elämän perusedellytyksiä?

On näennäisen helppo tehdä jako meidän ja niiden muiden välillä, mutta kansalaisuuden rakentaminen ulossuljennan kautta jättää aina jotkut kaikkien rajojen ulkopuolelle.  Millä perusteella sanomme, että he eivät kuulu meihin, että heidän pitäisi mennä pois?

19. toukokuuta Uudella Ylioppilastalolla oli italialaisen Enrica Rigon Rajojen Eurooppa -kirjan julkaisutilaisuus (artikkeleita  kirjasta Voimassa ja  Kansan Uutisissa).  Tilaisuudessa keskusteltiin siitä, miten rajoja tulisi pysyvien karttojen sijaan tarkastella siirtolaisten kokemuksesta käsin.  Ihmisillä on eri  liikkumisen vapaus ja  erilaiset oikeudet tilanteestaan riippuen. Rajat eivät ole pysyviä, vaan ne seuraavat siirtolaisten liikkumista. Vasta maahan pyrkivä siirtolainen aktivoi rajan. Näin määriteltynä rajat voivat olla myös maan sisällä, mikä näkyy myös suhtautumisessa Helsingissä eläviin romanianromaneihin. Pyrkimykset Romanian romaneiden liikkumisen kontrollointiin ja kerjäämisen kieltämiseen ovat pyrkimyksiä uusien raja-aitojen pystyttämisestä kaupungin sisälle. 

Enrica Rigon kirja antaa myös kiinnostavan näkökulman siitä, keitä rajojen ja siirtolaisten liikkumisen kontrollointi hyödyttää. Kirjassa käsitellään työn ja maahanmuuton kontrollin yhteyttä.  Kun siirtolaiset eivät voi liikkua vapaasti ja heidän oleskelulupansa ovat yhteydessä työn tekoon, siirtolaiset eivät pysty kieltäytymään huonoista työehdoista tai vapaasti liikkumaan sinne, missä on parhaat työehdot.  Tämä palvelee niitä yrityksiä, jotka haluavat teettää työnsä mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman huonoilla työehdoilla. Vieläkin olisi tarvetta työntekijöiden globaalille solidaarisuudelle paikallisen ay-taistelun lisäksi.

Lisäksi olisi aika purkaa ajatus hyvästä maahanmuuttajasta, joka on valmis tekemään mitä tahansa paskaduuneja,  ja huonosta maahanmuuttajasta, joka haluaisi vain parantaa oman elämänsä laatua.  Me kaikki haluamme parantaa oman elämämme laatua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s