Feminiinisen subjektin mahdollisuudesta

Sukupuolijärjestelmä on täynnä hämäriä käsitteitä, jotka luonnollistuvat jokapäiväisessä käytössä. Yhtäältä on naiset ja miehet, toisaalta feminiininen ja maskuliininen.   Konservatiivisessa ajattelussa feminiinisyys on jotakin, mikä on naiselle luonnollista, ja maskuliinisuus sitä, mikä on miehelle ominaista. Nyt on jo huomattu, että feminiinisyys ja maskuliinisuus eivät ole sidottuja naiseuteen tai mieheyteen ja että koko sukupuolijako on huomattavasti monisyisempi ja ongelmallisempi. Silti tavat käyttää termejä ”feminiininen/naisellinen”   ja ”maskuliininen/miehekäs”  nojaavat perinteisiin sukupuolirooleihin. Yhteiskunnallinen ja poliittinen subjekti tuntuu edelleenkin näyttäytyvän maskuliinisena samalla, kun feminiininen subjekti näyttää tältä:

Naisellinen asenne lähtee alusvaatteista

”Naisellinen olo tulee siitä, kun on jotakin ihanaa päällä.”

Kulutusyhteiskunnan ja muodin maailmassa naisellisuus on jotakin, mitä voi ostaa. Naisellisuuteen pukeudutaan. Naisellinen koristautuu. Feminiininen subjekti onkin ennen kaikkea kuluttaja, ei mikään poliittinen subjekti. Feminiiniselle subjektille markkinoidaan henkilökohtaista kauneudenhoidon, hyvinvoinnin, menestyksen ja perhe/parisuhdeonnen myyttiä.

Feministisessä traditiossa feminiinisyys on ollut tärkeä termi. Feminiininen kirjoitus (naiskirjoitus) on runollista ja metaforista: se ei puhu suoraan, ei tee vaatimuksia. Luce Irigarayn mukaan feminiiniset eleet ovat hyväileviä, virtaavia ja viipyileviä, jotakin nesteen kaltaisia. Feminiinisyyttä on pyritty määrittelemään maternaalisen äidin ruumiin kautta (esim. Luce Irigaray ja Julia Kristeva). Tällöin naisellinen näyttäytyy edelleenkin hoivaajana, ei poliittisten muutosten puolesta kampailevana.

Anna Kontula kirjoittaa pamfletissaan ”Tästä äiti varoitti” (Liian porno feministiksi) siitä, kuinka valtavirtafeminismissä nainen ei saa olla naisellinen. Feminiinisyyden ulkoisia piirteitä kantavia naisia halveksutaan ja ihanteena on maskuliininen siveä jakkunainen, joka ei uskalla olla naisellinen tai seksikäs. Naisellisuus Anna Kontulalla tuntuu lähinnä tarkoittavan sitä, minkälaisia rintaliivejä nainen käyttää. Naisellinen on siis jälleen kuluttaja ja poliittinen on henkilökohtaista.

Ongelma ei ole siinä, voiko feministi olla ”naisellinen” vai ei. Anna Kontulan kritiikki ampuu ohi maalinsa. Valtavirtafeminismiä ei pidä kritisoida siksi, että pitäisi olla jonkunlainen ollakseen feministi, vaan siksi, että feminismi ylipäänsä jää kiinni henkilökohtaisen elämäntavan ja naiskuvien analyysin tasolle. Feminismi on lakannut olemasta poliittinen liike. Feminismi on siirtynyt moraaliseksi keskusteluksi. Sovinistiset julkilausumat ja seksistiset kuvat herättävät lähinnä moraalista närkästystä. Tasa-arvotyö tapahtuu olemassa olevien rakenteiden sisällä, ei kyseenalaista niitä. Kaikki määritelmämme feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta perustuvat nykyisiin yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin. Jonkin olemassa olevan feminiinisen subjektiuden etsinnän sijaan onkin luotava uusi feministinen poliittinen liike ja määriteltävä toiminnan kautta poliittinen subjekti uudelleen.

Mainokset

2 responses to “Feminiinisen subjektin mahdollisuudesta

  1. Hei vaan Vuokko,

    voit olla oikeassa tuosta ohi ampumisesta – kirjoitin kirjaani tilanteessa, jossa feminististä keskustelua, saati sitten rakentavaa feminismin kritiikkiä ei Suomen mainstreamessa juuri esiintynyt. Siinä tilanteessa koin, että konkreettisten esimerkkitilanteiden puiminen oli hedelmällisempää kuin laajat julistukset.

    Hienoa, että aihe taas kiinnostaa ja löytyy ihmisiä, jotka haluavat ja osaavat uudistaa feminismejä.

    Tuosta naisellisuuden/feminiiniyden määritelmästä: Mulla ei nyt ole kirjaani käsillä, mutta mielestäni yritin johdonmukaisesti välttää väitettä, että pitsialusvaatteet ja korkkarit olisivat yhtä kuin naiseus. Siksi kirjoitin usein ”perinteisistä feminiiniyden tunnuksista” tms. En tietenkään ajattele, että naisellisuuden (mitä se kullekin onkin) esittämiseen olisi vain yksi tapa. Sen sijaan koetin kirjoittaa siitä, miten tietyt naiseuden representaatiot ovat valtavirtafeminismissä kiellettyjä. Oli vaikeaa löytää kieltä, jolla tästä ilmiöstä puhuisi kattavasti mutta sortumatta akateemiseen siansaksaan.

    Yst.
    Anna Kontula

  2. Heips,
    Mä koen tuon hoivafeminiinisen kategorian juuri siinä tarpeelliseksi, että tasa-arvopyrkimysten ytimessä on paljolti ollut se, että naisen pitäisi saada olla mies siinä missä miehenkin. Sen sijaan toisista huolehtiminen, joka on aiemmin kuulunut naisten elämänpiiriin on kadonnut keskustelusta miltei kokonaan, tai se koetaan ainoastaan menoeräksi, josta yritetään leikata ulkoistamalla palvelut uusien hoiva-alan yritysten kautta.

    Se on kummallista, että esimerkiksi äitiyslomalle jääminen tarkoittaa jossakin mielessä syrjäytymistä yhteiskunnasta sekin. Sekin on kummallista, ettei pienten lasten äiti voi esimerkiksi työskennellä kaikista korkeimmissa edustuksellisissa työtehtävissä, esimerkiksi koulutus- ja kulttuuriministerinä, koska ministerien aikataulut on niin kireitä, etteivät pienten lasten äidit sitten enää ehdi olla äitejä. Mutta ihmekös sitten on, että tehdään politiikkaa, joka syrjäyttää äidit jne.

    Olen aika samoilla linjoilla Sari Näreen kanssa siitä, että yhteiskunta on jotenkin lapsivihamielinen. (Oikeastaan vihamielinen kaikkia muita paitsi aikuisia, työkykyisiä miehiä kohtaan, jotka nekin voivat siis kyllä olla naisia.) Musta myös se, mikä on perinteisesti ollut feminiinisen piirissä pitää ottaa vakavasti ja tietty myös sillä tavoin, että muilla kuin naisilla on pääsy siihen. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s