Onko feminismi poliittista?

Onko feminismi enää poliittista? Sukupuolten tasa-arvo on kaikkien hyväksymä ihanne. Meillä on tasa-arvovastaavat ja tasa-arvosuunnitelmat. Yliopistoissa opetetaan sukupuolentutkimusta tai naistutkimusta. Meillä on naiskansanedustajia, ministereitä, pappeja, kiintiöhallituspaikkoja. Kaikki on siis kunnossa. Silti arvostetuimmat paikat yhteiskunnassa kuuluvat edelleen miehille (nainen on johtoasemassa edelleen poikkeus).  Silti verkostoituminen tapahtuu miesten kesken.  Silti alan naisvaltaistuminen tarkoittaa arvostuksen ja palkan laskua. Silti sukupuoli vaikuttaa siihen, miten puhe tilanteet rakentuvat:  kuka on äänessä ja ketä kuunnellaan. Silti naiset tekevät suurimman osan hoivatyöstä. Meidät  sukupuolitetaan joka ainoassa tilanteessa.  Sukupuoli on ainoa kategoria, joka on aina läsnä pienimmässäkin uutisessa. Me olemme aina kahdessa eri luokassa ja se näytetään luonnollisena.  

Näennäinen sukupuolitietoisuus tekee meidät sokeiksi sukupuolen vaikutukselle. Se,  että sukupuolinäkökulma lävistää kaiken toimintamme, tarkoittaa yleensä sitä, ettei sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä puhuta ollenkaan. Tasa-arvosuunnitelmat ja kiintiöpaikat harhauttavat meidät ajattelemaan, että nyt me olemme tehneet kaiken voitavamme tasa-arvon eteen.  Kriittinen sukupuolen tarkastelu  jää helposti pelkästään sukupuolentutkimuksen oppiaineeseen niille, jotka jo valmiiksi ovat osoittaneet kiinnostusta sukupuolen vaikutuksesta yhteiskuntaan.

Sukupuoli on poliittinen rakenne: se, miten me yhteiskunnassa asettaudumme joko naisiksi tai miehiksi, ei ole arvoista vapaa luonnollinen prosessi. Feminismin pitäisi lakata olemasta pelkästään sisäänpäin kääntynyt akateeminen diskurssi tai reaktiivinen liike, reaktio johonkin jo sanottuun tai tehtyyn. Sukupuolikysymys on politisoitava uudelleen. Tasa-arvo ei saa jäädä byrokratiaksi ja kauniiksi sanoiksi, vaan sen täytyy aidosti muuttaa käytännöt toisenlaisiksi, ei vain mahduttaa muutama naista olemassa oleviin mieskeskeisiin käytäntöihin. Sen täytyy purkaa kaksinapainen sukupuolihierarkia. Arvokeskustelun täytyy muuttua poliittiseksi toiminnaksi, joka esittää vaatimuksia, tekee aloitteita ja luo aitoa poliittista painetta.  

Mainokset

One response to “Onko feminismi poliittista?

  1. Tuntuu että suomalaisen naisen ja miehen suhde on kriisiytymässä jopa osittain tasa-arvopolitiikan seurauksena. Miesten katkeruus on ainakin omaan silmääni korostunut viimevuosien aikana ja perusmiehet inhoavat avoimesti ”feministipropagandaa”. On lanseerattu myös käsite VHM (valkoinen heteromies), joka edustaa kaikkea tuomittavaa, riistävää ja etuoikeutettua tässä..maailmassa? Perushetero mies taas kokee itse olevansa sekä riistetty että vainottu. Etuoikeuksia he eivät omassa miehisyydessään juuri huomaa tai koe. Olen kuullut useita ihmettelyjä, miksi nykymiestä syyllistetään edellisten sukupolvien teoista – pelkästään sukupuolenperusteella? Tarkoittaako jo mieheksi kasvaminen väistämätöntä häpeää ja stigmaa? Miksi miehet voivat huonosti?

    Tämä ei ole koskaan kiinnostanut feminismiä. Miksi olisikaan.

    En tiedä. Surullista jos lukkiutuneista asetelmista ei päästä toista kunnioittavaan dialogiin, ja suostuta luopumaan jyrkistä yleistyksistä.
    Itselleni sana feminismi on jo kauan ollut ”likainen”, mutta samoin myös tasa-arvo(istaminen) haisee. Pelkkä sukupuoli määreenä on sittenkin riittämätön, jopa epäkiinnostava (itselleni).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s