Vihreästä politiikasta

Äänestin Vihreitä viime eduskuntavaaleissa. Oma edustajani pääsi läpi ja puolue, jota äänestin, meni hallitukseen.  Se viimeistään osoitti minulle, että äänestäminen on pelkkää näytelmää. Sitä menee äänestyskoppiin ja kirjoittaa numeron.  Sitten saa kaikkea, mitä vastaan luuli äänestäneensä: saa porvarihallituksen ja sen oikeistolaisen politiikan, lisää ydinvoimaa, tuloerojen kasvun, kontrollia, lex nokian ja yliopistolain. Tulossa vielä: mediamaksu ja opintotukiuudistus, joka luo toimeentuloloukkuja tekemällä tuesta kaksiportaisen, tiukentamalla opintotukipistevaatimuksia ja tekemällä myös pelkistä asumislisäkuukausista tukikuukauksien kokonaismäärää kuluttavia.

Vihreistä on tullut pelkkä elämäntapapuolue. Vihreästä politiikasta on tullut yksilön oman elämän valinta: minä teen omassa elämässäni ympäristötekoja, kierrätän ja ostan ekologisia tuotteita. Ja samaan aikaan tehdään politiikkaa, joka on kaikkien vihreiden arvojen vastaista.

Olin jokseenkin huvittunut, kun kuulin Vihreiden nuorten uudesta kampanjasta. http://www.vino.fi/naelkaelakko   

Tämä tuntuu noudattavan ihan samaa logiikkaa. Samaan aikaan kun kuulutaan puolueeseen, joka ajaa ympäristöpolitiikkaa elinkeinoelämän ehdoilla eikä uskalla tehdä mitään rohkeita valintoja, tehdään yksilöllistä vastarintaa omassa elämässään. Minä yksilönä sitoudun jättämään lounaat väliin ja se on minun politiikkaani.  Tietenkin yksilöllisiä valintoja tarvitaan myös, mutta yksinään ne ovat riittämättömiä. Vihreät nuoret puhuvat suomalaisista päättäjistä kuin ne olisivat jokin abstrakti yksilö. ”Suomalaisilta päättäjiltä vaadimme…” Ja kuitenkin heidän oma puolueensa on hallituksessa, tekemässä Suomen ilmastopolitiikkaa. Missä ovat uhkavaatimukset omalle puolueelle? Miksi Vino ei eroa puolueesta, joka ei kykene ottamaan ympäristöhaasteita vakavasti?

Punavihreys henkilökohtaisena arvona ei riitä. Tarvitaan politiikkaa, joka uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevan järjestelmän, jossa elinkeinoelämän ja teollisuuden intressit menevät ilmaston ja ympäristön edelle.

Vallankumouksen hedelmistä löytyy pari herkullista tekstiä:

Kööpenhaminan ilmastokokouksesta

Vihreiden hallituspolitiikasta

Mainokset

4 responses to “Vihreästä politiikasta

  1. Olen samaa mieltä siitä, että yhden ihmisen mittakaava ei ole riittävä. Edustuksellinen demokratia taas on luonteeltaan niin inerttiä, että kaikki muutokset ovat väkisinkin hitaita. Suurin puolue määrää loppupeleissä, ja suurin vallanpitäjä ei mene koskaan vaihtoon (mitä eroa on kokoomuksella, demareilla ja kepulla? ei mitään).

    Asiaan sinänsä liittymättä: en yksiselitteisesti sanoisi ydinvoiman olevan ei-vihreä asia. Se, että sen vastustamiselle on pakkomielteenomainen traditio, ei liity asian luonnontieteelliseen puoleen, joka loppupeleissä on merkittävin, jos puhutaan nimenomaan ympäristövaikutuksista. Hillidioksidineutraalius on suuri etu, samoin riippumattomuus muista sähköntuojista. Paremmat menetelmät eivät vielä ole käytettävissä, joten paremman puutteessa voin hyväksyä nykyisen ratkaisun.

  2. On aika selvää, mistä kumpuaa kysymys siitä, miksei ViNO eroa puolueesta – se kertoo selvästi, miltä taustalta kysyjä itse lähtee. Samoin vaatimus PUNAvihreästä politiikasta.

    Vihreät ei ole punainen tai sininen puolue. Se on vihreä puolue. ViNO on niinikään vihreä – ei sininen tai punainen, eikä näiden sävyttämä muu väri. Tämä kulkee kaiken muun edellä.

    Mielestäni on vain ja ainoastaan positiivista huomata, että ViNOn puolella sallitaan monenlainen talouspolitiikka. Tästä taustasta syntyy myös erittäin hyviä ohjelmia – ViNOn talouspoliittinen ohjelma ei ole punainen eikä sininen (vaikka moni voisi pitää sitä vasemmalle asemoituna – jota se onneksi ei liiasti ole) vaan nimenomaisesti vihreä.

    ViNOlla ei ole mitään syytä erota puolueesta, joka oppositioräksyttämisen sijaan tekee vahvaa, vihreää politiikkaa. Vihreät ei vain ole koko hallitus – hallituspolitiikka on aina kompromisseja ja neuvotteluja. Vihreät, pienehkönä puolueena, voi kuitenkin saada päätökset edes hieman vihreämmiksi kuin mitä ne ilman vihreitä olisivat.

    Ymmärrän kyllä, että opposition kannattajien on vaikea ymmärtää hallituspolitiikan vaikeutta. On myös helppoa olla radikaali paperilla ja verkossa ilman vaatimusta realiteeteista. Tämän vuoksi toivonkin, että osa nykyisin oppositiossa olevista puolueista kykenee saavuttamaan kansalta sellaisen uskottavuuden, että pääsevät tutustumaan hallituspolitiikkaan. Tämä kuitenkin vaatii sekä kampanjalta että politiikan sisällöltä uskottavuutta ja kykyä kertoa siitä kansalle. Tuo edellytys on valintaprosessissa, jota kutsutaan demokratiaksi.

  3. Hyvä blogin kirjoittaja ja hyvät muut,

    on huomioitava se tosiasia, että yksi pienpuolue joutuu tekemään paljon kompromisseja hallituksessa. Se ei ole helppoa työskennellä hallituksessa, joissa pääpuolueiden tahdissa mennään. Pienen puolueen on helpointa pyrkiä sanomaan vastalauseensa hallituksessa. Tästä onkin Vihreitä kritisoituhallituksen sisälläkin…

  4. Alkuperäinen, radikaali vihreys merkitsi iskuja, kansalaistottelemattomuutta tai ekofasismia, jos asia ei demokraattisin menetelmin menisi eteenpäin. Punavihreys syntyy, kun vihreys laimennetaan vasemmistolaisella humanismilla, vaikka ekofasismi ja humanismi ovat lähes toistensa vastakohtia. Jos esimerkiksi hyväksyttäisiin Linkolalainen ajattelu esim. ilmastonmuutoksen torjumiseksi, olisi siunattava humanismin vastaisia tavoitteita. Vihreä puolue on kuitenkin onnistunut nielemään paradoksin ja tekemään siitä salonkikelpoisen.

    Mitä tulee vihreän politiikan ja luokkakysymyksen suhteeseen nälkälakon tai kulutusaskeesin voisi sanoa iskevän pahemmin paitsi kerskakuluttamisen myös kapitalistisen ajattelun laipioihin. Kapitalismin uusintaminen on kulutusta ja kilpailu siinä on kulutusmahdollisuuksista kilpailua. Jos vähemmän kuluttava ”köyhä” ei vain pyri kipuamaan tikkaita seuraavalle hiilipuolalle, vaan pyrkii koko ”järjestelmän” kumoamiseen, hän on tietysti koko järjestelmälle vaarallisempi kuin köyhyyttään häpeävä köyhä, joka tahtoisi kuluttaa kuin rikkaat ja pitää huonompia kulutusmahdollisuuksiaan omana syynään. Järjestelmän on säilyäkseen mukauduttava kattamaan sisäänsä vastustus (esim. kaupattavat päästökiintiöt) tai eliminoitava se (kettutyttöjen marginalisointi terroristeiksi).

    Järjestelmää tehokkaimmin vastustava köyhä ei pidä itseään huonompana, siksi ettei hän voi kuluttaa enemmän, vaan päinvastoin uskoo tyytymällä guitar heroe -pakettien sijaan vanhoihin vinyylilevyihin ja kinkun sijasta soijapaloihin olevansa parempi. Minä ainakin ajattelen niin. Nälkälakko on vain tehokkaamman toteutuksen aste.

    Toki esimerkiksi Nylenin mainitsema ekokritiikin ja eettisen dandyismin liitto on jo syntyessään klishe. Jos kulutusasketismi jää yksittäisten askeettien projektiksi, se on vaikuttaa hyödyttömältä keikaroinnilta.
    Ollakseen johdonmukainen asketistin olisi laajennettava nälkälakkoa agressiivisen uskonnon tavoin.

    Asketismin tekee sen poikkeuksellisuus. Jos nälkälakko laajennetaan massoille, kyse on nälänhädästä eikä asketismista. Nälänhätä ja asketismi eivät koskaan kohtaa, koska asketismi edellyttää yltäkylläisyyttä vaihtoehtonaan, mikä käytännössä vie pohjan nälkälakkolaisten projektilta.

    Jos nälkää näkevillä ei ole mahdollisuutta valita toisin kuluttamalla ruokaa, mikä on toki hengissä säilymisen kannalta moraalisesti oikeutettua, se ei tee heidän nälästään ylevämpää, vaan ”moraalisen lisäarvon” keräävät vauraiden maiden lakkolaiset, jotka valitsevat tietoisena vaihtoehtonaan kevyemmän kulutuksen.

    Kulutuksesta pidättäytyminen voi olla myös kulutusta, jos se on vapaaehtoista, ja siihen vain vaurailla nälkälakkoilaisilla on varaa. Mutta haluavatko he muuten kuin unelmiensa tasolla muuttaa globaalia järjestelmää, joka tuottaa kuin automaatti oikeuden oikeassa olemiseen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s