Opiskelijaidentiteetti ja kontrolli

Yhteiskunnassa joudumme jatkuvasti asettumaan eri identiteettipositioihin. Synnyttyämme meidät merkitään väestörekisteriin ja kategorisoidaan sukupuoli- ja kansallisuuskategorioihin.  Yhteiskunnassa meidän on sovittava johonkin identiteettiin: edustettava jotakin määriteltävää sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä. Meidän on jatkuvasti määriteltävä itseämme erilaisilla identiteetti-kategorioilla ja samalla sitouduttava ajatukseen pysyvästä identiteetistä, johon meidät voidaan palauttaa.  Identiteettipositio on paitsi itsemäärittelyn paikka, myös paikka, josta käsin meihin voidaan käyttää valtaa.  Koulussa vallankäyttöä tapahtuu juuri siinä, kuinka lapset jaetaan erilaisiin rooleihin ja identiteetteihin: tyttöihin ja poikiin, pärjääjiin ja niihin, jotka eivät pärjää, kiltteihin tyttöihin ja häiriöoppilaisiin.

Opiskelijaidentiteetti on yhteiskunnallinen kategoria, jonka takaa ei löydy mitään yhtenäistä ryhmää. Opiskelijat ovat heterogeeninen porukka, jotka ovat eri elämäntilanteissa ja joilla on erilaiset intressit ja tavoitteet. Opiskelijoita ei yhdistä toisiinsa opiskelu sinänsä; yliopiston kaltaisten instituutioiden ulkopuolella opiskelevat (itseopiskelijat, työväenopistoissa opiskelevat jne.) eivät saa opiskelijan statusta ja sen tuomia sosiaalietuuksia (opintotuki, opiskelija-alennukset). Opiskelija onkin viime kädessä se, joka on yhteiskunnalliselta statukseltaan opiskelija.

Opiskelijaidentiteetti antaa mahdollisuuden yhteiskunnan vain opiskelijoille tarjoamiin etuuksiin: opintotukeen, opiskelija-alennuksiin, opiskelija-asumiseen, opiskelija-ateriaan, valtion takaamaan opintolainaan, mutta samalla se myös asettaa opiskelijoiden toimeentulon yhteiskunnan kontrollin alle. Opiskelija ei voi saada toimeentulotukea samoilla ehdoilla kuin muut: hänet edellytetään elämään lainalla.  Lisäksi opiskelijan toimeentulo ei ole vastikkeetonta. Opiskelijan täytyy saada riittävästi opintopisteitä. Opiskelija on oikeutettu toimeentuloon vain, jos hän on riittävän ahkera, riittävän tuottava. Reputettu tai muuten loppusuorituksetta jäänyt kurssi ei käy, vaikka siihen olisi käytetty kuinka paljon työtä.  Itsenäisestä opiskelusta ei välttämättä myöskään saa ollenkaan opintopisteitä. Opintopistejärjestelmä onkin vain kontrollimekanismi, jonka kautta opiskelijoiden toimeentuloa säädellään.

Opiskelijoiden kontrollointiin panostetaan jatkuvasti enemmän. Uusia lakiehdotuksia valmistellaan, jotta opiskelijoita voitaisiin kontrolloida entistä tiukemmin, heidät pyritään saamaan entistä nopeammin entistä säännöstellymmän ja kurjemman opiskeluajan läpi. Heidän katsotaan sietävän köyhyyttä ja ankaraa työntekoa (toisaalta täytyy opiskella niin paljon, että pysyy opintoaikatauluissa ja toisaalta tehdä samaan aikaan töitä, jotta ylipäänsä on rahaa elämiseen) ikään kuin matkana parempaan tulevaisuuteen. Kuitenkaan suurelle osalle opiskelijoista tulevaisuuden näkymät eivät takaa varmuutta paremmasta toimeentulosta. Nyt opiskelijoihin kohdistuva toimeentulon kontrolli näyttäytyykin pelkkänä yhteiskunnan opiskelijoihin kohdistuvana vallankäytön mekanismina. Opiskelijoista yritetään saada mahdollisimman paljon tuottoa entistä lyhyemmässä ajassa: joustavaa halpatyövoimaa, tutkintoja ja ilmaista tietotyötä.

Samalla kun opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuva kontrolli lisääntyy, täytyy miettiä, millaista vastarintaa voimme yhdessä luoda. Miksi meidän täytyy jatkuvasti perustella oikeutemme tulla toimeen? Miksi täytyy kerätä opintopisteitä, että ylipäänsä saa perustoimeentuloon? Kaikilla on oikeus tulla toimeen ja sen vuoksi meidän on saatava välittömästi vastikkeeton elämiseen riittävä perustulo, joka sekä mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun että poistaisi kaikkien muidenkin pienituloisten ja prekaarien toimeentulo-ongelmat.

Opiskelijatoiminta järjestää tiistaina (17.11.) keskustelutilaisuuden opiskelijoiden toimeentulosta, köyhyydestä ja kontrolloinnista.  Lisätietoa: http://opiskelijatoiminta.net/ 

Lue myös HYYn tekemä selvitys opiskelijoiden toimeentulosta: http://www.hyy.helsinki.fi/tiedostot/Toimeentuloselvitys_2009_web.pdf

Mainokset

One response to “Opiskelijaidentiteetti ja kontrolli

  1. Joidenkin on kärsittävä. Opiskelijat kärsikööt, koska se osoittautuu lopulta heidän (kunhan ensin ovat valmistuneet rahakkaaseen työhön) eduksi. Valitettavasti tämä on kai päättäjien yleinen mielipide.

    Antti Nylen käsitteli erinomaisesti kirjoitetussa esseekokoelmassaan ”Vihan ja katkeruuden esseet” kristinuskon kärsimysmyytin ja kulttuurimme kurjuutta institutionalisoivien systeemien yhteyttä. Kurjuuden merkantilistisen teorian mukaan kurjuutta on aina vakiomäärä, kyse on vain sen välttämättä epätasaisesta jakautumisesta.

    Vaikka Nylen viittaa Baudelairen kuuluisaan toteamukseen ”on oikein että viattomat kärsivät”, hän kuitenkin piti tulopolitiikkaa lähtökohtaisesti epäkiinnostavana (porvarillisena). Nyleniltä jäi siksi huomaamatta kärsimysajattelun jotkut muunnelmat maalistuneiden biovaltojen poliittisessa retoriikassa.

    Jos esimerkiksi verrataan Amerikan republikaanien ja Suomen kokoomuksen ideologioita, niin republikaaneilla on vielä kristinuskon myytti köyhien kohtaloonsa alistumisen oikeudesta. Vaikka köyhät ovat siis köyhiä tässä maailmassa, kunniallisesti elämällä (eli toisin sanoen tyytymällä osaansa), he voivat periä kuoleman jälkeisen valtakunnan.

    Suomessa yksityisomaisuuden ja jumalan pyhä liitto hajosi 1960-luvulla johtaen mm. vasemmistopuolueiden vaalivoittoihin. Esitettiinhän tuon ajan karrikatyyrinä pilakuva oikeistolaisesta militanttina ja pappina.

    Maallistuneen biopolitiikan aikana oikeistopuolueiden on käytettävä toista strategiaa. Koska kuoleman jälkeistä elämää ei ole, vaatimus on kärsimyksen lopullisuudesta on kohtuuton. Kärsimys on esitettävä omana valintana.

    Politiikan kielessä käytetään pian samoja metaforia kuin tupakan vastaisissa mainoksissa: kuvissa paistattelevat elämässään onnistuneet, tupakasta eroon päässeet nuoret aikuiset. Jokainen tupakointia harkitseva siis suorittaa valinnan elämän ja kuoleman väliltä.

    Tupakoinnin valitseminen kuolemana on toki kärjistys. Kuihtumisen metaforissa sama pätee työttömyyteen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Jokaiselle on samat mahdollisuudet, jotka voi halutessaan hyödyntää tai möhliä. Kuten keuhkösyöpä köyhyys on seurausta yksilön valinnoista, esim. kouluttautumisesta väärälle alalle.

    Hyvinvointivaltiosta on jäämässä rankana jäljelle eräänlainen ”survival pack”-ratkaisu, jossa kannustetaan tuottavuuden tai huoltosuhteen (pääoman) kannalta optimaalisiin ratkaisuihin kamppailusta selviämisen ehtona. Hyvinvointivaltio on sama kuin ”itsestään huolehtiminen” tai tuottavuudestaan huolehtiminen. Oikeistolainen hyvinvointivaltioretoriikka paljastaa siis pohjanaan keskitysleirin logiikan.

    Valinta kuoleman ja elämän väliltä, kuten se tupakkapropagandassa niin elegantisti esitetään, ei ole kuitenkaan aina omassa päätäntävallassani. Edes työssä käyminen ja eläkkeelle jääminen tai yhä opiskeleminen ja valmistuminen eivät ole aina yksilön omassa päätäntävallassaan.
    Todellinen ”mahdollisuuksien tasa-arvo” voi toteutua vasta, kun saavutettu resurssien tasa-arvo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s