Kuka nousee puolestamme barridikadeille?

Eilen saatiin Hyyn edustajistovaalien tulokset. Vaikka Maailmanpyörän vaaliliitto menetti kaksi paikkaa (nyt Maailmanpyörällä on 12 paikkaa uudessa edustajistossa), Sitoutumaton vasemmisto sai yhden paikan lisää, siis yhteensä 6 paikkaa. Vasemmisto on muidenkin kaupunkien ylioppilaskunnissa lisännyt paikkojaan tai pitänyt asemansa. Toivottavasti vasemmiston vaalivoitto näkyy ylioppilaskunnissa aktiivisempana opiskelijapolitiikkana, joka uskaltaa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja politisoida opiskelijoiden asemaa. Opiskelijapolitiikka ei kuitenkaan jää vain edustajiston sisälle vaan tarvitaan suoraa toimintaa ja vaikuttamista avaamaan keskustelua opiskelijoiden asemasta. Eli nyt kun vaalit ovat ohi, on hyvä aika puhua opiskelijapolitiikasta ja opiskelijan asemasta. Ihan sama äänestitkö, nyt on aika nousta opiskelijakapinaan.

Opiskelijoiden asemaa huononnetaan jatkuvasti. Olemme tilanteessa, jossa olemme pakotetut valmistumaan nopeasti putkitutkinnossamme. Meidän pitäisi pysyä opintotavoiteajoissa, mutta samaan aikaan opintotuki ei riitä elämiseen. Meiltä odotetaan mahdotonta: pitäisi tehdä töitä millä ehdoilla takaisin ja samalla kuitenkin opiskella niin tiukassa tahdissa, että se edellyttäisi kokopäiväistä opiskelua. 

Nyt opintotukea ollaan uudistamassa samaan tapaan kuin yliopistolakia. Avointa keskustelua asiasta ei näytä olevan luvassa eikä esitystä valmistelevia tahoja tunnu kiinnostavan, millaisia tarpeita opiskelijoilla on ja minkälaista heidän elämänsä on jo nyt toimeentulon epävarmuudessa. Sen sijaan opiskelijat pyritään sitomaan yhä tiukemmin elämään yritysmaailman ehdoilla. Opintotuki aiotaan tehdä entistä enemmän lainasidonnaiseksi. Jo nyt opiskelijoiden odotetaan elävän lainalla, joka pakottaa heidät heti valmistumisen jälkeen etsimään töitä millä tahansa ehdoilla maksaakseen lainan takaisin.  Lainan ottaminen luo toimeentulon epävarmuuden pohjan opiskelijan tulevaisuudelle, varsinkin kun se, että koulutus takaisi työllistymisen, on myytti, johon kukaan ei varmaan enää usko. Samalla pyritään myös tiukentamaan opintotuen saamiseen edellytyksenä olevia opintopistevaatimuksia tavoiteaikojen mukaisiksi.

Lue opintotukiuudistuksen valmistelusta lisää Ylen uutisesta.

Siinä missä opiskelijoiden toimeentuloa ja tutkintoja kavennetaan,  opiskelijoihin kohdistuvia kontrollimekanismeja lisätään. On valmisteilla tällainen pelottava uusi laki:

http://www.ylioppilaslehti.fi/2009/10/30/yliopistoille-kaavaillaan-kovaa-kuria/

Opiskelijoiden ja yhteisön hyvinvoinnin nimissä opiskelijoiden ruumiisiin ja terveyteen ulotetaan yhä pidemmälle meneviä kontrollimekanismeja: huumetestejä, potilastietojen luovuttamista jne. Opiskelijat jaetaan terveisiin ja kuuliaisiin ruumiisiin, joilla on oikeus opiskella, ja sairaisiin ja lainsuojattomiin ruumiisiin, joille voidaan antaa elinikäinen porttikielto yliopistolle. Tieto ei siis kuulu kaikille vaan on yksilöitä, jotka ovat jotenkin kelvottomia saamaan tietoa ja tämä kelvottomuus on lopullista eikä valitusmahdollisuutta anneta.  Nyt opetusministeriö kaavailee yliopistoihin Jumalan tuomiovaltaa: nyt annetaan viimeinen tuomio ja viimeinen sana, nyt jaetaan opiskelijat jyviin ja akanoihin, lampaisiin ja susiin, kumman joukossa sinä seisot?  Oletko normaali vai epänormaali? Terve vai sairas? Kyse on vallankäytöstä ja pelotteesta. Nyt jokainen opiskelija osaa varoa käyttäytymistään, olla vaikuttamasta epänormaalilta: joukko kuuliaisia toisiaan tarkkailevia ruumiita yliopiston käytävillä etsimässä sitä epäonnista, joka ei kuulu joukkoon, heikointa lenkkiä, joka saa lähteä.  Varmasti YTHS:n mielenterveysjonotkin lyhenevät, kun kukaan ei uskalla enää hakea apua. Vaikka tämä koskee vain rajoitettua osaa opiskelijoista, ei kenenkään asema ole turvattu, jos tällaiseen kurinpitojärjestelmään annetaan mahdollisuus. Tätä koko esitystä luonnehtii ajatus, että opiskelijan mielipiteellä ja äänellä ei ole mitään merkitystä. Hänen elämästään voidaan tehdä elinikäisiä päätöksiä ylhäältä käsin ilman, että opiskelijan omia tarpeita kuunnellaan.

Kuinka paljon me vielä siedämme? Kuinka syvälle nurkkaan meidät pitää ajaa, että uskallamme sanoa ei?

Me opiskelijat olemme yliopistolaisten enemmistö. Me muodostamme enemmistön yliopistosta. Miksi meidän äänemme ei kuulu yliopistoa koskevassa päätöksen teossa? Miksi meidän tarpeemme ja kokemuksemme voidaan ohittaa meitä koskevassa päätöksen teossa? Me emme tarvitse lisää kontrollia, me tarvitsemme lisää vaikutusväyliä elämäämme ja yliopistoa koskevissa päätöksissä. Jos meille ei näitä vaikutusväyliä anneta, meidän täytyy luoda ne itse.

Sen sijaan että meidän tutkintojamme ja opintopistevaatimuksiamme kiristetään, meidän pitäisi itse saada määrittää omaa tutkintoamme. Itsenäisestä omista kiinnostuksestamme lähtevästä opiskelusta pitäisi myös saada opintopisteitä. Suurin osa siitä, mitä opimme, ei tule massaluennoilla tai ylhäältä käsin määritetyistä tenttikirjoista. Me opiskelemme vapaa-ajallamme. Me hankimme elämässämme luentosalien ulkopuolella uusia taitoja. Me verkostoituessamme opiskelukavereidemme kanssa, autonomisissa lukupiireissä ja keskusteluissa opimme paljon enemmän kuin pelkästään luentosaleissa istuessa. Jos opintopisteet määrittävät toimeentulomme, meidän täytyy saada opintopisteitä kaikesta oppimisesta, joka hyödyttää opiskeluamme.  Meidän täytyy pystyä hyödyntämään kaikki itsenäiseen opiskeluun käyttämä aikamme, kaikki vapaaehtoistyöt, kansalaisjärjestötyö ja poliittinen toiminta opintopisteiksi. Kaikki nämä voivat antaa meille näkökulmia, jotka auttavat meitä pätevöitymään opinnoissamme. Opintopisteet eivät kerro mitään meidän opiskeluumme käyttämästä ajasta. Rajattujen tutkintojen ja tiukkojen opintopisterajojen kautta meidät yritetään ajaa putkeen, jossa opiskelemme vain tietynlaisia asioita, jotka eivät välttämättä palvele omia tiedon tarpeitamme.

Meidän onkin vaadittava vastikkeetonta elämiseen riittävän toimeentulon takaavaa perustuloa. Vasta perustulon myötä opiskelu on täysipainoisesti mahdollista. Perustulo ratkaisisi niin opiskelijoiden kuin muidenkin pienituloisten toimeentulo-ongelmat. Silloin opiskelua ei määrittäisi jatkuva pelko toimeentulon riittämättömyydestä elämiseen. Silloin täysipäiväisen opiskelu olisi mahdollista ja voisimme opiskella niitä asioita, jotka koemme tärkeäksi, vaikka niistä ei saisi opintopisteitä. Me emme ole pelkkiä tiedon tuotantokoneita: opiskelija on yhteiskunnassa toimiva poliittinen subjekti. Meidän ei tule alistua opiskeluajan tutkintoputkeen, jota sävyttää toimeentulon riittämättömyys ja jatkuvasti lisääntyvä kontrolli.  Meidän on noustava barrikadeille parempien elämän ehtojen puolesta.

Mainokset

One response to “Kuka nousee puolestamme barridikadeille?

  1. Opintojen rajoittaminen on typerää myös puhtaasti oikeistolaisesta tehokkuutta palvovasta näkökulmasta. Joustavat opintoajat mahdollistavat työnteon opintojen ohessa hyvinä aikoina, ja paluun yliopistoon taantumassa. Koska opiskelijalle voi maksaa vähemmän kuin valmistuneelle, työvoimakustannukset pysyvät alhaisina. Huonommassa työtilanteessa opiskelijat kasvattavat pääomaansa yliopistolla, eivätkä taannu työttöminä tai turhilla kursseilla.

    Myös oikeiston hellimät luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat vapaassa ilmapiirissä. Putkeen sullottu opiskelija ei näe muuta kuiin edessä olevan päämäärän, uusien toimintatapojen löytämiselle ei jää tilaa. Ja kuitenkin jatkuva uudistuminen on taloudellisen kehityksen edellytys ja tietynsuuntasena toivottua myös esim ympäristön ja yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta.

    Nimenomaan oikeistolaisesta näkökumasta ei ole varaa syrjäyttää suurta osaa ikäluokasta, ei mielenterveyden eikä millään muullakaan tekosyyllä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s