Elämä jatkuu tietotehtaassa?

P9140467

Eilen kävin kuuntelemassa Sitvasin Demokratiatiistai-keskustelutilaisuussarjan ensimmäistä kertaa, jossa puhuttiin yliopistodemokratiasta.  Nyt onkin hyvä aika kysyä, miten viime lukukauden yliopistokamppailu jatkuu tänä syksynä.

Yliopistolakivastarinta levisi viime keväänä Suomen yliopistoihin.  Yliopistolaiset järjestäytyivät ruohonjuuritasolta edustuksellisista elimistä riippumatta. Yliopistolaiset ottivat haltuun yliopiston tilat ja marssivat kaduille puolustamaan tietotyöläisten oikeuksia ja tiedontuotannon autonomiaa. Yliopistoa koskeva päätöksenteko tuotiin hallinnosta avoimeen keskusteluun. Yliopisto lakkasi olemasta ulkoinen rakenne, joka määräsi toimintaamme ylhäältä käsin. Siitä tuli yliopistolaisten itsensä hallitsema vastarinnan organisoitumisen tila. Saatoimme keskustella yliopistosta omista tarpeistamme ja kokemuksistamme lähtien ja tarkastella niitä tietokapitalismin rakenteita, jotka ajoivat meitä ahtaalle elämässämme ja tiedontuotannossa. Samalla loimme omaa yliopistouudistustamme, joka loi murtumia näihin rakenteisiin ja vei pohjaa viralliselta ylhäältä käsin johdetulta yliopistouudistukselta.

Nyt, kun yliopistolakikamppailu on ohi ja laki hyväksytty, täytyy pohtia, mitä tapahtui kamppailulle yliopistoista. Onko kamppailu yliopistojen sisällä palannut takaisin hallintoon, jossa yksittäiset hallinnon edustajat käyvät vääntöä yliopiston sisäisestä päätöksenteosta? Kiinnostaako yliopistodemokratia enää ketään, kun elämä tietotehtaassa jatkuu?

Tänä syksynä on tulossa sekä Hyyn edustajistovaalit että hallinnonedustajien vaalit. Näissä vaaleissa voi ehkä herättää julkista keskustelua, mutta kamppailu yliopistosta ei tapahdu näissä vaaleissa. Kamppailua yliopistosta käydään joka päivä, kun toimimme yliopistolla ja tapaamme siellä toisiamme. Koko ajan me omalla toiminnallamme osallistumme yliopiston käytäntöihin tai muutamme niitä. Me olemme osa yliopistoa ja omalla toiminnallamme määritämme sitä, mitä yliopisto on.

Kamppailu yliopistoista voi jatkua rakenteiden avaamisella. Voimme jatkaa päätöksen teon tuomista hallinnosta ruohonjuuritasolle. Ei pelkästään tiedottamista, vaan vaikutusmahdollisuuksia, keskustelua ja aloitteentekopaikkoja. Päätöksen teko pitäisi tuoda näkyviin, mutta myös konkreettisesti jokaisen ulottuviin. Lupaavalta kuulostivat luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestön Conduksen järjestämät toritapaamiset, jossa opiskelijoita koskeva päätöksenteko tuodaan Unicafeeseen kaikkien keskusteltavaksi.  

Opintopiirit ovat myös yksi tapa käydä kamppailua yliopiston sisällä. Kyse on opiskelu-, opetus- ja tutkimuskulttuurin muuttamisesta. Meidän halutaan olevan yksittäisiä tehokkaita tuotantokoneita, joita kiinnostaa vain oma henkilökohtainen menestyksensä tiede- ja työelämässä. Meidän pitäisi edetä ja erikoistua mahdollisimman nopeasti, jättää pois kaikki turha etsiskely, raataa paskaduuneissa maksaaksemme elämisestämme ja kuitenkin samaan aikaan pysyä rajatuissa tutkintoajoissa. Opintopiirit ovat keino vastustaa tätä eristävää henkilökohtaisen menestyksen ja kilpailun kulttia kuin myös yhä ahdistavampia tehokkuusvaatimuksia. Autonomisen opiskelun kautta voimme itse asettaa kysymyksiä ja luoda uudenlaista yliopistoyhteisöä.  Opetuksen ei tarvitse olla auktoriteettilähtöistä vaan se voi lähteä meidän omista tiedontarpeistamme ja kiinnostuksistamme.

Tärkeintä kuitenkin on yliopistolaisten itseorganisoitumisen jatkuminen. On tärkeää jatkaa yhteisiä kamppailuja yliopiston sisällä ja sen rajojen ulkopuolella. Viime lukuvuoden aikana onnistuttiin luomaan yhteisiä vastarinnan muotoja ja verkostoitumaan, eikä yhdessä luomamme verkosto ole mihinkään kadonnut.

Opiskelijatoiminta -verkosto on väylä opiskelijan aseman politisoimiseen ja opiskelijoiden poliittiseen itseorganisoitumiseen. Sen kautta voimme itse luoda vaikuttamisen paikkoja ja määrittää yliopistosta käytävää keskustelua omista kokemuksistamme käsin. Tänä syksynä on kamppailtu ennen kaikkea asumisesta ja toimeentulosta. Näin Opiskelijatoiminta on osaltaan laajentanut yliopistosta käytävää keskustelua, koska mahdollisuutemme toimia niin yliopistolla kuin yhteiskunnassa ovat kytkeytyneet olennaisesti asumiseen ja toimeentuloon.  Asumisen kalleus ja toimeentulon riittämättömyys vaikeuttavat elämäämme ja opiskelujamme yliopistolla. Sen takia näistä kysymyksistä taistellessa käydään myös kamppailua yliopistoista.

Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani aiheesta:

Olen kirjoittanut kevään yliopistokamppailusta ja Opiskelijatoiminnasta Virrassa:

http://www.kevytnostalgia.org/virta/virta6.pdf

Hyystä ja edustuksellisesta vaikuttamisesta olen kirjoittanut syksyn Toimenpiteeseen:

http://www.helsinki.fi/jarj/sitvas/toimenpide/toimenpide2009.pdf

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s