Lehdenlukutauko

Kun lukee lehdestä uutisia, tulee aina sellainen vieraantunut olo, että ongelmat ovat kaukana ja ne, joilla menee huonosti, ovat joitakin muita. Lehdet eivät kirjoita niille, joilla menee huonosti. Lehdet kirjoittavat poikkeuksetta hyväosaisille. Niille, joilla menee hyvin, kerrotaan ikävistä asioista, muttei liikaa, ei niin paljon, että se aiheuttaisi tunnon vaivoja.

Pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat nousseet järjettömästi ja halvoista vuokra-asunnoista on pulaa. Pienituloisilla ei ole enää varaa asua kaupungissa. Monet opiskelijat ovat myös ilman asuntoa tai kamppailevat maksaakseen vuokransa, joihin opiskelijan toimeentulo ei riitä.

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2009/08/16/vuokrien-nousu-muuttaa-kaupunkirakennetta/200918244/139

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsingin+keskustayksi%C3%B6n+vuokra+jo+20+euroa+neli%C3%B6lt%C3%A4/1135248970875

Samaan aikaan Helsingin Sanomat on pääkirjoituksessaan peräänkuuluttanut asumisen väljyyttä pääkaupunkiseudulla. Vaikka Hesari näyttäytyy koko ”kansan” lehtenä, se on ennen kaikkea suunnattu keskiluokkaiselle hyvin toimeentulevalle lukijalle, jolle asuntopula ei ole välitön elämän edellytyksiä koskeva ongelma. Hesarin lukija ei ole asunnoton eikä vaarassa joutua asunnottomaksi. Hesarin lukija juo kahvinsa ja suunnittelee isomman asunnon hankkimista, vaikka talouskriisi olisi kuinka syvä.

Nappasin tänään mukaani uusimman Voiman ja selailin sitä tässä illalla. Voima ei yritä esiintyä salakavalan neutraalina ja yleispätevänä, vaan se tuo selkeästi näkökulmia ja arvoja esiin, on suorasukaisen yhteiskuntakriittinen. Sen peruslukija on vasemmistolaisvihreä nykyiseen valtapolitiikkaan tyytymätön, luultavasti koulutettu… ei kuitenkaan mitenkään huono-osainen.

Katseeni tarttui yhteen idioottimaiseen otsikkoon sivulla 34: ”Kirvesmurhien ehkäisy loppuu Helsingissä — Hakeudu itsepuolustuskurssille, jos liikut Helsingin kaduilla tai julkisissa kulkuneuvoissa.” Tietenkin se on kärjistys, yrittää olla provosoiva tai jotain: Kristiina Koivusen kirjoittama juttu käsittelee sitä, kuinka asunnottomat asiakkaat siirretään asunnottomien sosiaalitoimesta tavallisiin sosiaalitoimistoihin.

Mietin vain sitä, kenet tuo otsikko olettaa lukijakseen. Ei ainakaan ketään, jolla itsellään on mielenterveysongelmia tai joka on asunnoton. Tuo otsikko toimii provokaationa ainoastaan silloin, kun oletetaan, että lukija on ”normaali”. Ongelmat taas ovat jossakin muualla, jonkun toisen ongelmia. Ja se, jolla on ongelmia, näyttäytyy vieraana, toisena, jonakin, jota pitää pelätä.

Ehkä jossakin vaiheessa pitäisi unohtaa ne hyvinvoivat ja hyvätuloiset, ”normaalit” ja keskiluokkaiset keskivertolukijat. Ja kirjoittaa jotakin myös niille ihmisille, jotka eivät tähän kuvaan sovi ja jotka eivät koe lamaa siellä jossakin kaukana vaan kokevat sen konkreettisesti omassa elämässään.  Samalla meidän pitäisi nähdä, että heidän ongelmansa eivät ole jonkun toisen ongelmia vaan ne ovat meidän kaikkien ongelmia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s