Puhun tai siis puhun naisena

IMG_1206

Kun on sukupuoleltaan nainen, joutuu aina ottamaan paikkansa naisena, puhumaan naisena, toimimaan naisena. En tietenkään tavoittele mitään sukupuolineutraaliuden ideaa. En myöskään halua, että minulle puhutaan kuin ”mies miehelle”. Olen nainen ja toistan tiettyjä sosiaalisen sukupuoleni maneereita. En haluakaan päästä niistä eroon, koska sosiaalinen sukupuoleni on osa identiteettiäni, johon olen kasvanut yhteiskunnassa. En voi olla olematta nainen, koska identiteettini on rakentunut sen varaan. Silti minua raivostuttaa tapa, jolla minut pelkistetään sukupuoleeni, nostetaan esille ainoastaan sukupuoleni kautta.

Sukupuolitietoiset miehet antavat naiselle toiminnan ja puhumisen tilan nimenomaan siksi, että tämä on nainen. Yhteiskunnassa puhutaan jatkuvasti kiintiösukupuolista. Niin kuin sukupuolijärjestelmän alistuksesta ja kapitalististen rakenteiden sukupuolittuneisuudesta pääsisi eroon sillä, että kaikkien yritysten hallituksista puolet koostuisi naisista. Niin kuin ”hiljaiset tytöt” alkaisivat puhua, kun annetaan naiselle puheenvuoro, kysytään naisen mielipidettä.

Silloin ei pyritä muuttamaan niitä rakenteita, jotka vaientavat naisia ja estävät heidän toimintansa, vaan itse asiassa uusinnetaan niitä samoja rakenteita. Koska silloin miehellä on vieläkin oikeus puhua automaattisesti ja antaa puheenvuoro naiselle ikään kuin armopalana. ”No, kyllä sä voit nyt puhua, kun olet ollut hiljaa vuosisatoja. Nyt kun mä valitsen ajan ja paikan.” Silloin edelleenkin mies on autonominen subjekti ja nainen miehen toiminnan määrittämä. Mies ottaa ja määrittää puhetilan, valitsee naiselle tämän paikan. Tällöin miehellä on aina valta antaa naiselle puheenvuoro, mutta myös ottaa se pois. Nainen tulee vaiennetuksi naisena samalla, kun hänelle annetaan puheenvuoro naisena. Sen sijaan naisen pitäisi tulla kuulluksi subjektina, saada tilaa toimia täysvaltaisena persoonana ja toimijana.

Tämä edellyttäisi koko keskustelutavan ja toiminnankulttuurin muuttamista. Tulisi ylipäänsä ottaa huomioon ihmisten erilaiset roolit ja tarpeet. Että kaikki eivät ole samassa tilanteessa. Tulisi antaa tilaa keskustelulle ilman, että aina tarvitsisi niin väkivaltaisesti taistella puhetilasta. Puheenvuorot ylipäänsä tapaavat kerääntyä niille äänekkäille ja rohkeille. Pitäisi raivata erilaisille puhujille tilaa, avata erilaisia paikkoja puhua. Rohkaisun pitäisi lähteä paljon syvemmältä kuin vain pinnallisen sukupuoliolemuksen toteamisesta. Pitäisi pureutua käytäntöihin, jotka saavat aikaan sen, etteivät naiset uskalla puhua tai hakeutua näkyviin asemiin. Naisten pitäisi itse saada mahdollisuus ottaa itselleen tila puhua ja vaikuttaa puhumistilanteiden rakentumiseen. Pitäisi aloittaa keskustelu alusta.

Näihin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia: ”ai, eiks taaskaan oo yhtään naista äänessä? Tuo tossa on nainen. Annetaan sen puhua ja sit voidaan taas olla niin kuin kaikki ois hyvin.”  Tuollaiset ratkaisut ovat ainoastaan tapa pestä kätemme epätasa-arvon todellisuudesta sen sijaan, että pyrkisimme muuttamaan sitä.

Mainokset

6 responses to “Puhun tai siis puhun naisena

  1. Keskustelukulttuuri on epäreilu, koska äänekkäät (miehet) dominoivat keskusteluja eivätkä kuuntele hiljaisia (naisia). Arkiymmärrys sanoo, että hiljaisten (naisten) tulisi saada itsevarmuutta ja tulla siten äänekkäiden (miesten) kaltaisiksi. Tämän me kulttuurikriitikot (”harhautuksia” ja minä) arvelemme osoittaneemme vääräksi tietoisuudeksi.

    Mutta sen saavutuksen jälkeen eteen tulee puhtaasti filosofinen ongelma: onko keskustelukulttuurin epäreiluus sovitettava tulemalla samankaltaisiksi (muuttamalla joko naisia äänekkäämmiksi, miehiä hiljaisemmiksi, tai molempia) vai huomioimalla erikseen hiljaisten erityistarpeet (antamalla heidän puhua ”naisina”).

    Tämä on dilemma; se tarkoittaa, ettei ole olemassa mitään ratkaisua, joka ei palautuisi joko jompaan kumpaan epätyydyttävään vaihtoehtoon tai niiden sekoitukseen. ”Näihin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia.” Olen samaa mieltä.

    Unelma keskustelukulttuurista, jossa hiljaiset, epävarmat ja taistelunhaluttomat pääsevät ääneen, on vähän saman tapainen kuin unelma kommunismista: tavoiteltava, kaunis idea, jonka tulee jossain määrin ohjata käyttäytymistämme – mutta täysin mahdoton toteuttaa kokonaan, ja yritykset panna se toimeen kokonaisuudessaan saattavat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Dilemmoja ei tule (koska ei voi) ratkaista, niiden kanssa tulee yrittää elää, oleskella niiden vaikeilla rajapinnoilla etiikan kompassiin tukeutuen. (Nyt minua saatetaan sanoa pessimistiksi.)

    Totean vielä, että tässä kuten muissakin rakenteellista epätasa-arvoa käsittelevissä kysymyksissä naiset eivät ole ainoa kaltoin kohdeltu joukko. En näin toteamalla yritä mitenkään kampittaa tai trivialisoida mies-naiskysymyksestä sanottua vaan päin vastoin huomauttaa, että paitsi sukupuolikysymykseen, tämä sanottu pätee muuallekin.

  2. Antti L kirjoittaa tuossa hienovaraisesti järkeä. Ronskilan Hilmana yritän suomentaa sen minkä ymmärsin ja laittaa omiani sekaan.

    Kukkupuhetta koko keskustelukulttuurin epäreiluus. Katsotaan vaikka eduskuntaan. Puheenvuorot jaetaan ja naiset siellä puhuvat puuta heinää siinä missä miehetkin. ”Puhetilaa” millon tahansa saa Sirkka-Liisa Anttila tai jos kaipaa esimerkkiä nuoremmasta päästä, Jutta Urpilainen., nämä jo oman persoonansa voimalla. Nyhveröitä ei ainakaan politiikassa edes tarvita.

    Sama ”puhetilan” saaminen toistuu jokaisessa kunnanvaltuustossa. Kouluelämässä ei muut puhukaan kuin naiset. Kulttuuripuhujista ainakin televisiossa suurin osa on naisia, samoin ajankohtaisten ohjelmien toimittajina. Yritysjohtajana nainen ei ole harvinaisuus. Nyhveröt karsiutuu automaattisesti pois.

    Suu on avattava naisenkin, jos haluaa keskustella. Mistä ihmeeen rakenteellisesta epätasa-arvosta perimmältään on kyse? Miehet on jo kiltisti lopettaneet meidän tyttöjen tytöttelyn, kikkkelikorttien lähettelyn. Nainen pääsee papiksi ja saa sotia miehen rinnalla omalla ja vieraalla maalla.
    Todellakin: jos kaikkien nyhverönaisten hiljaisia kukkakuiskauksia on kuunneltava, niin kyllä aikaa kuluu ja tupakkia palaa. Kuten Antti L sanoo: kuin unelma kommunismista, kaunis idea, mutta mahdoton toteuttaa. Äkäisimmät ja suulaimmat naiset löytyvät tätänykyä nykyfeministeistä – ja saavat kyllä äänensä kuuluviin.

    Lisäksi Antti L suosittelee viisaasti kärsivällisyyttä ja rauhallista oleskelua dilemman rajapinnoilla etiikan kompassiin tukeutuen. Hurmaavaa, mutta piruuttanikaan en tukeudu etiikan kompassiin vaan totean lakonisesti: paljon melua tyhjästä.

  3. Paluuviite: Vallankumouksen hedelmiä :: Strategisia hedelmiä :: September :: 2009

  4. Kirjoituksessa oli paljon ajattelemisen aihetta, hyviä huomioita.

    Vaatimus puheen muuttamisesta ulkoisten normien mukaiseksi on ongelmallinen. Muuttamalla puhetta tulee jo osallistuneeksi siihen, mutta pidättäytymällä vain tuomitsemaan puheen mikään ei muutu. Puhe muuttuu vasta tultuaan ”epäajanmukaiseksi”, kun sen paradigma on murtunut ja tyylilaji vaihtunut.

    Ehkä tilanne paranee vähitellen yliopistoissa feminismin tyylilajin kasvettua osaksi puhetta. Niin ei tapahdu nopeasti, koska käytännön inertian vuoksi ison rattaan kääntäminen toiseen suuntaa vaatii muutoksia asenteissa.

    Tuomas Nevalinna totesi hiljattain aika osuvasti, että pahuus on katsojan silmissä. Tämä toteama liittyi hegeliläiseen ”kaunosieluisuuden” ideaan. Kaunosielu on henkilö, joka näkee muun maailman pahana ja itsensä siinä hyvänä. Kun maailma on osoittanut jälleen pahuutensa, kaunosielu voi sanoa ”ah, olin taas niin oikeassa”.

    Feminismin versio kaunosielusta näkee kaiken miehenä olemisen uhkaavan naisen mahdollisuuksia toteuttaa itsenäistä subjektiuuttaan. Kenenkään ei tarvitse sietää häirintää, mutta feminismi joka vaatii vain kliinisesti syyllisten miesten päitä vadille, ei edistä keskustelua. Päinvastoin miesten pitäminen naista moraalisesti alempina häiriköinä ja elukoina itse asiassa vapauttaa miehet vastuusta. He eivät ole enää vastuussa häirinnästään yksilöinä vaan sukupuolena. Jos sukupuoli määrittää miehen häiriökäytöstä, mies ei voi valita muuta.

    Minulla ei ole kuitenkaan kartesiolaista kokemusta yleisestä miehenä olemisesta, tiedän vain miltä tuntuu olla minä. Miehenä tai naisena oleminen ei ole siis eksistentiaalinen kokemus, vaan käytännön tekoja. Koska feminismi on kasvatuksellinen ohjelma, huomio pitäisi kiinnitää niihin. Vaikka feminismi on laajentanut naisena olemisen rooleja, heteromiehen roolit ovat pysyneet aika lailla samoina. Häirintäkin tai väkivalta on eräs hyvin vääristynyt tapa ilmaista identiteettiä miehenä.

  5. Hyvä H, nyt kävi valitettavsti niin, että kaikki mitä ymmärsin oli hienoa ja ehkä myös se, mitä en ymmärtänyt.

    Olen tyypillinen nainen, eikä korkeampi ajttelu ole minulle avautunut. Tuskin sillä nyt niin suurta väliä onkaan.

    Alan kutoa sukkaa tässä keinutuolissa. Eikä tämä ole mitään keljuilua.
    Sen vain haluaisin tietää, että oletko feministien ajatusten kannalla ja millä kannalla vaiko oletko jollain muulla kannalla?

    Feminitejä on ilmeisesti monta sorttimenttia?

  6. ”Korkeamman ajattelun” ja sukupuoleni rinnastaminen on tämän keskustelun kontekstissa aika hasardi veto..

    Mutta vastatakseni kysymykseen näkisin, että feminismi tutkii kriittisesti sukupuolta ja sen rooleja yhteisöissä, mikä on hyvä, mutta kaikkea feminismin nimissä sanottua en allekirjoittaisi kritiikittömästi. En viittaa nyt tähän blogiin.

    Koska vapaus on jakamaton, naisille oikeudenmukaisempi yliopisto nostaa oikeudenmukaisuuden kokonaismäärää, ja sitä miesopiskelijankin on syy kannattaa. Rawlsiin vedoten voisi väittää ”reilun pelin” lisäävän koko yhteiskunnan toimivuutta. Jotkut laskevat ”luuserimiesten” syrjäytymisen feministinaisten syyksi, mutta uskon feminismin auttavan lopulta myös miehiä, jos se tekee lopun typerästä machoilukulttuurista ja armeijan kaltaisista väkivaltakoneistoista, joiden raadollisuuden kuvaamisessa joku Full Metal Jacket on hyvä esimerkki.

    Toisaalta en usko, että feminismi yksin (kuten muukaan valistus) riittää tekemään sosiaalisesta todellisuudesta valmista ja autenttista kaikille. Tai en usko muutenkaan ihmisen tulevan silla lailla päätökseensä. Feminismi ei ole koskaan näkökulmaton ohjelma ja senkin avulla voi perustella suvaitsemattomuutta ja ylimielisyyttä, mutta se ei ole niin sanotusti syy heittää lasta pesuveden mukana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s