Naisen paikka ja julkiset tilat

Kaisaniemenpuisto Take Back The Night-iltana: tämä auringonlasku on meidän vai onko?

Kaisaniemenpuisto Take Back The Night-iltana: tämä auringonlasku on meidän vai onko?

Osallistuin toukokuussa Take Back The Night-mielenosoitukseen.  Feminismin hengessä vallattiin Helsingin kadut ja Kaisaniemen puisto. Vaadittiin loppua naisten kokemalle väkivallalle ja turvattomuudelle. Puisto kuuluu kaikille sukupuoleen katsomatta. Miksi meidän tulisi pelätä? Miksi me emme saisi kulkea ulkona illalla tuntematta sitä tiettyä levottomuutta?

 (http://valtamedia.net/index.php?option=com_content&task=view&id=305&Itemid=31)

Se oli hämmentävä kokemus. Siinä me vaadimme oikeutta kulkea vapaasti ja rauhassa julkisessa tilassa. Ja koimme häirintää. Miespuoliset ohikulkijat huusivat pilkallisesti. Vastaanotto oli täysin erilainen kuin missään aikaisemmissa mielenosoituksissa, joissa olin ollut. Eikä se johtunut mistään kevätillan levottomuudesta. Kaisaniemenpuistossa, joka piti ottaa haltuun ja jonka piti tänä iltana olla meille turvallinen, pari humalaista miestä käyttäytyi  mielenosoitusporukkaa kohtaan uhkaavasti. Ne miehet olivat surullisia tapauksia niin kuin suuri osa sukupuolisista häiritsijöistä ylipäänsä. Se ei kuitenkaan ole koko juttu. Se vain osoitti sen, että julkinen tila ei ole sukupuolineutraali. Julkinen tila ei kuulu meille ja sen haltuun ottaminen ei ole yksinkertaista, kun koko tila on rakentunut aivan toisista lähtökohdista. Puiston ottaminen haltuun edes yhdeksi illaksi vaatii kokonaisvaltaista kumousta julkisen tilan rakenteeseen ja siellä elävien ihmisten asenteisiin. Take Back The Night oli alku. Tunnelma siitä, että nyt ollaan seksistisissä rakenteissa, oli hyvin kouriintuntuva, kun käytiin läpi feminististä itsepuolustusta. Julkisessa tilassa oman tilan ottaminen vaatii naiselta feminististä itsepuolustusta: täytyy osata puolustaa itseään millä ikinä käteen sattuu. Ja se on reaktiivista. Ei se ole mitään oman tilan ottamista. Nainen ei voi olla julkisessa tilassa autonominen subjekti, joka valitsee olemisensa ja ottaa tilansa. Naisen täytyy olla aina varuillaan puolustamassa itseään.

Kokemukset häirinnästä ovat pitkään määrittäneet suhdettani tiloihin. En nyt sano, että häirintää kohtaa aina ja kaikkialla, mutta häirinnän kokemus on arkinen kokemus, joka kuuluu todellisuuteeni. Ei ole yhtään tilaa, joka olisi täysin vapaa sukupuolisesta ja seksuaalisesta häirinnästä. Häirintää kokee puistoissa, kaduilla, baareissa, klubeilla, yliopistolla, julkisessa liikenteessä. Se ei ole ainoa yhteiskunnan seksistinen rakenne, mutta se on sillä tavalla näkyvä ikään kuin isku vasten kasvoja, että ”Herää! Älä luule hetkeäkään, että nämä tilat ovat sinua varten!”

Klubilla musiikin kuunteleminen rauhassa ei onnistu, kun pitää torjua sitä ärsyttävää ahdistelijaa. Silloin huokaisee helpotuksesta, kun on tossa noita miespuolisia kavereita, joiden selän taakse voi piiloutua. Kokemus illasta on täysin eri riippuen siitä, mitä sukupuolta edustaa.

Voiko ahdistelua paeta yliopistolle, jossa kaikki ovat tiedostavia ja koulutettuja? Ei, opiskelijabileet ovat pahimpia. Opiskelijabileissä yhteisen eskapismin hengessä juodaan tasavertaisina, mutta toiset vain ovat vapaampia. Opiskelijoiden keskinäiset hyväveliverkostot suojaavat ahdistelijoita: leimaantumisen pelko tekee ahdisteluihin puuttumisen vaikeaksi. No, se oli vaan vähän kännissä, älä viitsi pilata hyvää tunnelmaa. Henkilökunnan edustajat ovat vielä vapaampia; heitä on miltei mahdoton syyttää yliopiston hierarkioiden luoman valtasuhteen takia. Jos virassa oleva henkilö päättää arvosanoista ja jatko-opiskelupaikkojen myöntämisestä, kyllä siinä kuka tahansa miettii, ketä syyttää.

Yliopistolla häirintä on yksi merkki siitä, keille yliopistot on suunnattu. Opiskelijoista on enemmän naisia kuin miehiä, mutta suurin osa viroista on miehillä. Naisen eteneminen tutkijan uralla edellyttää kovaa luonnetta ja jatkuvaa taistelua. Yliopiston rakenteissa ei ole sijaa naissubjektille; nainen on ties kuinka monetta vuotta uudisraivaajana eikä tie vain aukene. Sen takia on turha puolustaa Sivistysyliopiston ideaalia; se ei koskaan kuulunut meille eikä taannut meille mahdollisuutta kehittää itseämme autonomisina subjekteina. Sivistysyliopistossa autonominen subjekti voi olla vain mies. Yritysyliopistossa se on yhtälailla mies. Turha toivoa siihen muutosta virallisten rakenteiden puitteissa.

Sen takia rakenteisiin täytyy luoda murtumia; toisenlaisia tiloja, jotka kuuluvat myös meille. Opiskelijat ovat jo vallanneet yliopistorakennuksia. Miksi emme voisi tehdä sitä jatkossakin? Kaikkialla. Symbolisesti ja konkreettisesti. Ja jopa uskaltaa puhua sukupuolesta, ottaa tilaa haltuun, että voisimme olla kokonaisia subjekteja, ilmaista sukupuoltamme ja  seksuaalisuuttamme pelottomasti. Rakenteet eivät ehkä kaadu heti, mutta jos niihin voisi nakertaa reikiä, avata tiloja vastarinnalle ja omalle kokemuksellemme tiloista, jotka me määritämme itse.

Mainokset

2 responses to “Naisen paikka ja julkiset tilat

  1. Kiinnostavaa kuulla kokemuksistasi (ja reflektointiasi niistä) Take back the night -tapahtumasta. Mun täytyy tunnustaa, että mun oma asenne tapahtumaan oli, että onpa nyt pliisua mennä valoisaan aikaan alkuillasta Kaisaniemen puistoon. Mutta todella mielenkiintoista kuulla mielenosoituksen aiheuttamista reaktiosta, ne yllättivät minua. En siis itse ollut tuossa tapahtumassa. Ja en myöskään koe Kaisaniemen puistoa vaaralliseksi alueeksi, olen viettänyt siellä usein aikaa päivällä ja se kuuluu tavallisiin oikaisureitteihin, myös yöllä. Enkä ole kokenut mitään häiritsevää. Siksi minusta onkin kiintoisaa, että jos asian tuo näkyvästi esiin, melulla ja joukolla, että ”me naiset olemme nyt täällä puistossa” (no mielenosoituksessa oli varmaan myös miehiä), niin sukupuolittuneesti jaetut julkiset tilat tulevat näkyviin – verrattuna siihen että yöllä yksin kävelee reippaalla vauhdilla yksinäisen puiston halki. Että jos on joukko, jotka edustavat naisia, niin sille voi huudella julkisesti. Ja että jos tuo asiaa ilmi, että julkinen tila on sukupuolittunutta, niin se voi nostaa konfliktia, joka kenties selkiyttää tai terävöittää tilanteen hahmottamista ja tekee sellaiset rakenteet näkyviksi joita eivät kaikki huomaa omassa arkikokemuksessaan. (Viittaan vain siihen että arkikokemukset ovat ihmisillä varmasti hyvin erilaisia, ja toisten kokemuksissa jotkin ilmiöt ja kokemukseen vaikuttavat rakenteet ovat enemmän pinnalla kuin toisten.)

    • Sun analyysi on tosi hyvä. Se Take Back the Night – tilanne ehdottomasti toi ihan eri tavalla esiin julkisen tilan sukupuolittuneita rakenteita. Juuri se, että se mielenosoitusjoukko nousi vastustamaan niitä rakenteita, sai aikaan konfliktia, koska ne, jotka on kasvanut niihin rakenteisiin, ehkä tiedostamatta halusi puolustaa niitä, laittaa meidät takaisin ”paikallemme”. Arkikokemuksessa sama tapahtuu paljon hienovaraisemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s